torstai 3. marraskuuta 2016

Myytinmurtaja-Uan

Neulistin Uan- neuletakki teki saman, minkä aikanaan Veera Välimäen Vintage- villatakki: kaikki muut työt tipahtivat sivuun heti kun ohje julkaistiin.

Sain valmiiksi eilen, tänään sitten takin kuivuttua sovitin ja laitoin napit. Ja tykkäsin kovasti. Oikeastaan kaikesta.

Ohje on hyvä, minulla oli hakusessa juuri sellainen tyköistuvampi malli.  Samaten tykkään tukuwoolista, se on rouhean villainen, vyyhdellä suorastaa karhean tuntuinen. Neuloessa kuitenkin miellyttävä, jotenkin paljon pehmeämpi. Ja liottamisen jälkeen pehmenee huomattavasti.

Tämä takki osoittautui osaltani oikeaksi myytinmurtajaksi:
1. väite: en pidä pitsin neulomisesta, koska se on vaikeaa. Tulos: väärin. Tätä pitsiä olikin yllättävän kiva neuloa, se ei ole vaikeaa. Kunhan tällainen ei-tottunut-pitsinneuloja vaan ensin laittoi silmukkamerkit toistojen väliin, niin sujui. Toki väliin lipsahti muutama virhe, kun silmä tuijotti kiinteämmin television sarjaa, kuin neuletta. Nuo eivät mielestäni kuitenkaan olleet niin fataaleja, joten korjasin virheet rivillä, joilla ne huomasin ja jatkoin eteenpäin. Eivätkä häiritse tippaakaan
2. En tykkää pitsineuleista itselläni (ihailen vain muilla.) Tulos: väärin, ei pidä paikkaansa. Katso kohta yksi. Tykkään.
3. En neulo samaa paitaa/ mallia kahdesti, ainakaan ajallisesti kovin lähellä toisiaan. Tulos: ööö, tiedättekö mitä. Ostin toiset tukun langat. Värissä Ujo. Se epävaaleanpunainen. Ja mikähän olisi ohje... Täytyy tosin miettiä, otanko isomman koon, vai 3.25 puikot, sillä takki on ihan pikkuriikkisen tiukka kun kaikki napit napitti kiinni.

Tasan kuukausi sitten oli vielä vihreää, hortensia täydessä kukassa.


Ja tänään, lunta ja kylmä viima. Villatakki-ilma, siis.



Tykästyin nappeihin. Näyttävät vähän kanttarelleilta :)

Puikot: 3. mm pyöröt
Lanka: Tukuwool, väri Hohka, 4.5 vyyhteä.
7 nappia

perjantai 23. syyskuuta 2016

Siilit palmikolla

Edellisessa postauksessani mainitsin, että ostin Hedgehog Fibres Socks Snurresta. Ensimmäisessä neulomuksessani tästä langasta (eli huivissa) sävynä oli roiskevärjätyistä kenties hillityin väri.

Ostin sitten piirun verran rohkeampaakin. Harmaalla pohjalla, roiskeet pääosin turkoosilla, mutta myös liloilla ja mustilla. Väri nimeltään Salty Tales. Ihana.

Siitä halusin tehdä lapaset tytölleni, ehkä piponkin.

Loin 40 s, 2,5 mm puikoilla.
Resorin tein kevennettynä (joka toinen kerros 1o, 1n, joka toinen kaikki oikein.
Käden selkämykseen päätin tehdä kaksi 4 silmukan levyistä pikkupalmikkoa.

Siili vääntyi aika kivan näköisesti palmikolle, eikös?

Ja lanka on ihanan pehmeää, voi että!

(ps. vaan pari päivää edellisestä postauksesta, kyllä tämä selvästi lähtee liikkeelle tämä kirjoittaminen)






Pikkupalmikot


tiistai 20. syyskuuta 2016

Neulesatoa

Kesä meni niin totaalisessa blogitauossa, että täytyy miettiä jatkoa. Blogimaailma tuntuu muutenkin hiljentyneen. Muistiinpanoja olen alkanut lisäillä Ravelryn projektikansioon Mutta katsellaan nyt vielä hetki blogin kohtaloa. Instan puolella kuvia enemmän.

Kesän aikana valmistui kuitenkin  neuleita:

Välittömästi suosikiksi muodostui Isabel Krämerin Il grande favorito. Lankan oli Isagerin Aran Tweed, ja siitä tuli välitön aran-vahvuinen suosikkini! (Debbie Bliss on tähän mennessä pitänyt ykkössijaa. Hyvänä kakkosena sekin tulee edelleen) Tämä Isagerin väri on virallisesti musta, mutta oikeasti sellainen pehmeän, luonnonmusta, ruskeaan taittuva. Oranssein pilkuin.


Silkkisestä Tussah Tweedistä valmistui samaisen suunnittelijan Westbourne. Aika lailla täydellinen harmaa.



Janina Kallion huivi crescendo: Neuloin lace-vahvuisesta kahdesta väristä: Malabrigo silcpacasta ja Manos del Uruguayn lace-vahvuisesta.


Lisäksi tein ekaa kertaa siililangoista huivin, Janina Kallion Rosewaterin, kaikkein neutraaleimmasta sävystä mitä Snurresta löytyi. Tämä lanka on kyllä löytö. (Ostin siis vähän muitakin :) )



Parit säärystimet, mustat Isagerit itselleni, tietty. Näitä pitää tehdä lisää.



Toinenkin huivi valmistui, siniharmaasta Madelinetoshista, siitä en ehtinyt ottaa kuvia, se kun pääsi ystävän kaulaa lämmittämään heti.

Yllättäen ompelu vei pikkusormen, vaikka aina olen julistanut, etten osaa olla kaveri ompelukoneen kanssa. Projektikasseja ja -pussukoita on jo syntynyt useita. Ostin Kodin 1:n konkurssimyynnistä Vallilan kankaita puoleen hintaan,

  





 Muitakin kankaita löytyi.

 Siinä taisi olla kutakuinkin kaikki. Jatkossa tulossa lapasia ja myssyjä, pari neulepuseroakin projektivaiheessa. Niistä ainakin instan puolella. Ehkä myös täällä.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Dubrosta Romaan - pellavaa, pellavaa!

Tämä pusero kuuluu niihin projekteihin, jotka saavat rauhassa kypsyä ja odottaa vuoroaan. Ostin Sparrow-pellavat melkein tasan vuosi sitten. Pusero valmistui nyt, vaivattomasti, kun kerran sain aloitettua. Tykkään näistä väreistä niin kovasti: poltettua oranssia ja murrettua vihreää. Suunnittelija kertoo värien tuovan hänen mieleensä Dubrovnikin tiilikattojen oranssit. Minua ne muistuttavat Rooman Trasteveren punaruskeasta kaupunginosasta. Ristin puseroni siten Romaksi.

Neulominen oli sujuvaa, lanka taas kerran riittoisaa. Muokkasin mallia jonkin verran, sillä vihreää minulla oli jämäkerä, ei yhtä paljon kuin ohjeessa. Oranssia puolestaan oli vyyhti enemmän. Niinpä tein raidoituksesta hieman oranssivoittoisemman, eli kerros oranssia enemmän. Pidensin hihoja 3/4-pituuteen, samaten helmaa. Silti oranssia jäi vieläkin vyyhti jäljelle. Lisäksi tein hihoihin ja helmaan resorin sijasta i-cord-päättelyn.

Ihana Sparrow, ihana pellava! Kesä, täältä tullaan (vaikka ulkona just nyt onkin hyytävän kylmä)







Ohje: Dubro
Lanka: Sparrow (5 vyyhteä oranssia, yksi vyyhti vihreää)
Puikot: Kaula-aukko (ohjetta pienemmällä, 2.5, muutoin 3.5mm)

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Isälle ja tyttärelle

Säätiedotus lupaa pian lämmintä, mutta talvi sinnittelee vielä ja pitkäperjantaina taivas vihmoo räntää. Vielä siis on tarvetta näille pikkuhuiveille. Tyttären huivi valmistui noin neljässä päivässä, mies joutui odottamaan omaansa lähes kolme viikkoa. Mitä tästä taas kerran opin: älä tee kahta samaa mallia peräkkäin. Toistokerta on lähes mahdoton saada valmiiksi. (Ehkä tämän takia sukkien neulominen on minulle niin vaikeaa :)

Mutta huiveista: ne ovat pikkuisia, keveitä ja pehmeitä. Lankana käytin Manos del Uruguayn Lace-lankaa. Kumpaankaan huiviin en saanut uppoamaan lähellekään 50 grammaa. Eli lanka on erinomaisen riittoisa. Ja pehmoista, koska mukana on silkkiä.

Malli oli Easy (toistokerralla tuntui jo liiankin helpolta, mutta mitäs menin tekemään ihan saman tuplana. Vaihtoehtoja kun olisi piisannut. Ks. yllä oleva muistutus itselleni) Alkuperäisessä ohjeessa tuo on toteutettu fingering-vahvuisella, mutta kun toive oli pienempi (molempien toive) niin tein pitsivahvuisena, ja noista tuli juuri toivotun kokoisia.







Malli: Easy
Lanka: Manos del Uruguay (Lace)
Puikot: 3 mm

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Jujuy kevään viileyttä vastaan


Ihan ensimmäinen Joji Locatelli-huivini on tämä iki-ihana Jujuy
Ei varmaan enempiä selittelyjä kaipaa, kevyt, light fingering- vahvuisesta Isagerin villasta neulottu, kevään viileisiin päiviin. Langat kaivelin lankakorin kätköistä. Oma lankani on siis ohjetta ohuempaa, mutta tykkään fiiliksestä.

Jojin suunnittelema ohje oli todella hyvin kirjoitettu, vaihtelua toi värien vaihtuminen sekä ainaoikein-kerrosten lyhennykset sekä pitsiosuus.







Lanka: Isager Spinni (kaurapuuro ja tummanharmaa) Tvinni (koralli)
Puikot: 3.5 mm



perjantai 26. helmikuuta 2016

Puuterinen Anneke

Nyt osui kohdalle sellainen langan ja ohjeen yhdistelmä, että olen lumoutunut.

Ensin ostin langat. Pikkuisen sokkona, verkkokaupan kautta lankakauppa Kerästä). Mutta en malttanut odottaa tulevaa käyntiä Tampereella, jolloin pääsisin hiplamaan lankaa livenä. Quince&co villalankoja en ollut ennen kokeillut. Pellavaisia Sparroweja sen sijaan kyllä, ja niiden perusteella uskalsin ottaa riskin, sillä niiden pellavien voittajaa en vielä ole kohdannut.

No, ostin siis Ternia, joka on 75% villaa ja 25% silkkiä, varsin ylellinen yhdistelmä siis. Kun lanka saapui, olin myyty. Sen sävy on sellainen puuterinen, mieleen tulee vanhan maailman sävyt. Siihen halusin yksinkertaisen, silti herkän mallin. Quincen sivuilla Pam Allenin Anneke oli juuri etsimäni.

Pidin ohjeesta, se oli yksinkertainen, saumaton. Pääntien kuvio toi mielenkiintoa, mutta oli silti helppo tehdä. Tosin jouduin sen kerran purkamaan, sillä olin epähuomioissa neulonut puseroa liian pitkälle ennen kuin aloitin kuviokerran, ja se uhkasi tulla liian pieneksi.

Lanka on ihana, tiukkakierteinen. Siitä tulee todella kaunista, napakkaa ja tastaista jälkeä. Neuloutuu nopeasti. Ja liottamisen jälkeen se laskeutuu todella kauniisti.

Pääntien yksityiskohta.


Kastelin puseron ja kuivuttuaan sitä tuli ihanan laskeutuva.


Hihat ovat kapeat. Ainoa muokkaukseni ohjeeseen oli, että tein niistä täyspitkät 3/4-pituuden sijaan. Muutoin vartalo-osa on laatikkopaitamainen.

 Langan puuterista sävyä, jossa silkki antaa muutoin tasaiseen väriin vaihtelevuutta, juuri sen puuterimaisen vaikutelman.

Ohje: Anneke (Pam Allen)
Lanka: Tern (väri  Syrah)
Menekki: vajaa 7 vyyhteä
Puikot: 3,25 ja 3.5 mm