tiistai 23. joulukuuta 2014

Joululämmike

Neuloin puolisolle paidan, ihan ensimmäisen miestenpaidan sitten, niin, miesmuistiin. Vaiko lienee ikinä. Malli, Cobblestone osoittautui juuri niin hyväksi kuin mitä toivoin: simppeli, mutta silti siinä oli pientä jujua. Pääosassa lanka, yksi paksuista tweedsuosikeistani: Debbie Bliss Luxury Tweed Aran. Värinä vihreä ja tähän sopii mainiosti tänään lapsille lukemani ote sadusta: ”…Äiti antoi niiden katsella maailmaa niin paljon kuin niitä halutti, sillä vihreä tekee hyvää silmille. ” Passaa tähän harvinaisen hyvin, eikös!

Valmistui tänään, siis juuri jouluksi! Ihan yllätyslahjaksi ei tätä voi luonnehtia, sen verran monta kertaa lahjan vastaanottaja sai (vaiko joutui?) tuota kokeilemaan kesken neulomisen. Mies oli lopputulokseen tyytyväinen. Väri on hyvä, samoin malli. Ja kuulemma lämmin, totesi.

Puikot: 4,5 mm
Lanka: Bebbie Bliss Luxury Tweed Aran, , menekki 11 kerää







Pikku jujut antavat kivaa piristettä. Vaikka tämä lanka toimii mainiosti pelkkänä ainaoikeanakin.





lauantai 13. joulukuuta 2014

Jokaiselle päivälle omansa

Kulunutta kahta viikkoa on näköjään leimannut pipojen neulonta. Yksi syy tälle on tietty lähestyvä
j o u l u,  nämä nopean näppärästi valmistuvat ovat kiilanneet puseroiden ja takkien edelle. Keskeneräiset puserot (taitaa niitä olla ainakin kolme - ei, korjaan, neljä :) ) ovat joutuneet tyytymään nätisti vuoronsa odotteluun puikoilla.

Parissa viikossa on valmiina viisi pipoa, kaksi aikasempakin kuuluvat tämän loppusyksyn antiin.
Aika hyvin huomaa tämän syksyn suosikkilangat pipojen lankavalinnoissa (poisluettuna tällä kertaa Isagerit, josta ei ole (vielä) pipoja tehnyt, mutta jotka kuuluvat kärkikahinoihin suosikkilistalla. Koko ajan.)

Debbie Blissin Paloma-pipot. Kuuluvat lasten ehdottomiin suosikkeihin pehmeytensä ansiosta. Viimevuotisten lisäksi alkoi kuulua pyyntöjä, myös toisen lapsen kaverilta pyyntö, josko hänkin saisi. Mikäs siinä, kivaa. Värit tulevien omistajien valitsemat.

Tästähän riittäisi yksi pipo joka päivälle, jos olisivat yhdelle henkilölle:
Nämä  maanantaista keskiviikkoon

Lanka: Debbie Bliss Paloma
Puikot: 8 mm



Malabrigo Arroyo
Puikot 3,5 mm

Näitäkään ei ihan hillityimmiksi voi sanoa. Tuo turkoosi-lila saa kaverikseen vielä raidallisen huivin. Tyttömme pitää väreistä. Torstai ja perjantai-pipot




Vihreän fanittajat: isä ja poika -pipot, samikset. Nämä ovat tosin olleet käytössä ja muutaman viikon.

Lanka Lang Donegal, tuplana
Puikko 4,5 mm (muistaakseni)
Viikonloppuna vihreää, selvästi.


Yksi piposuosikki, Rowan cocoon jäi kuvaamatta, mutta jääköön, koska siitä kertoilin tuossa aiemmin jo.

Tänään tuli taas rannikollekin lumi ja valoa. Menneen kesän hortensiat saivat huurteen pintaansa. Tämä huurre tosin on spray-maalia, jolla kirkastin syksyn ruskettamat kukat. Taidan nämä ottaa sisään silmäniloksi.





keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Pipoterapiaa

Huomasin tässä syksyn taas tultua, että kummasti valitsen pipojeni joukosta aina vain sen yhden käyttöön. Pitäisikös tekaista samaisella mallilla ja langalla vielä toinen kaveriksi, tuumasin? No, kun korissa kerran odotteli jo vuoden verran siellä ollut vihreä Rowan Cocoon, ei minulla ollut enää valinnan varaa, eihän, eihän? Ja etenkin kun ärhäkkä flunssa on kaatanut petiin. Silloin kun ei kuitenkaan ihan koko ajan pysty nukkumaan tai lukemaan. Ja telkkaria katsoessa, mikä olisikaan parempi kuin simppeliäkin simppelimpi ohje, joka etenee, vaikka olisi kipeänä. Ja josta vieläpä varmuudella tiedän tulevan pipon, joka päätyy kovaan käyttöön. Ja koska malli nyt sattuu toimimaan omaan päähän kuin, no, pipo päähän pakkasella. Enempiä perusteluja (tarvitaanko niitä yleensä ollenkaan?) en tarvinnut, vaan loin silmukat puikolle.

Ainoa muutos, mitä tein alkuperäiseen ohjeeseen, oli, että neuloin ainaoikeankin takareunoistaan ihan koko pipon ajan. Näin koko piposta tuli supernapakka ja oikea neulos näyttää mielestäni oikein kivalta.

Ohje on Kerällä-kirjasta, "Yksinkertainen peruspipo". Aloitin eilen, valmis tänään. Monen paidan ollessa kesken, on välillä helpottavaa saada jotain nopeasti valmiiksi. Ei lakkaa hämmästyttämästä vannoutunutta paitaneulojaa.

Lankana silkkisen pehmeä ja ei-kutittava Rowan Cocoon (100g)
Puikot: 4,5 mm pyöröt







maanantai 1. joulukuuta 2014

Jotain valmistakin välillä!

Vihdoin jotain valmistakin, siltä ainakin tuntuu, kun yksi sun toinen paita tai neuletakki on varsin keskeneräinen tai mikä vielä hullumpaa, vastikään aloitettu. Sillä eilen tuli taas aloitettuakin yksi. Kun vaan oli ihan pakko...

Sain kuitenkin valmiiksi kämmekkäät, joiden ohjeen nappasin Kerän Blogista (Broken Seed stich- kämmekkäät). Näistäkin ensimmäinen taisi odottaa valmiina hyllyssä jo lähes kuukauden. Nyt se sai parin, jotta pääsevät lämmittämään käsiä. Tykkään käyttää kämmekkäitä erityisesti autoa ajaessa tai kameraa käyttäessä (toki muutenkin, mutta noissa ovat aivan ehdottomia).

Tyttöselle tilaustyönä neulaisin pikapikaa pipon, ohjetta en jaksanut etsiä, sen kun nappasin sopivan silmukkamäärän ja lopuksi muutaman kavennuskierroksen jälkeen pipo kurottiin kiinni ja valmis! Lankaa jäi senverran että taidan tehdä siitä vielä jotain raidallista, ehkä huivin kaveriksi pipolle, raidoitettuna turkoosilla. Aluksi lapsonen halusi kukan pipoon, mutta päätti sitten, että tämän pipon kanssa mennään kaikkein yksinkertaisimman kautta. (Ja tilasi pari Paloma-pipoa lisää, tietty :), kun tänä talvena uusia en vielä ole tehnytkään. Ovat kyllä viimetalvisetkin kuluneet kovassa käytössä.)

Pipo: Malabrigo Arroyo, menekki vajaa 50 g
Puikot: 3,5 mm




Lilan seassa on kivaa turkoosia vivahdetta



Kädenlämmittäjät

Kämmekkäät: Isager Highland Wool (sininen
ja Alpaca 1 kaksinkertaisena. Menekki molemmissa naurettavan vähäinen,  50 g kerät eivät tuntuneet hupenevan juuri lainkaan. Puikot 2,5 mm.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Lahjahuivi - valmis!

Saapui lumi, ja vihdoin, vihdoin, sain kauan neulomani Color Affectionin valmiiksi.
(Hmm, kuulun niihin, jotka selvästi tekevät hieman jälkijunassa sen, mistä kaikki muut ovat jo neuloneet vähintään kolme eri variaatiota), mutta nyt se on valmis!: Veera Välimäen Color Affection huivi. 

Aloitin sen jo aikapäivää sitten, elokuun lopussa. Välillä se on lojunut hyllyllä muiden projektien syrjäyttämänä, mutta nyt  joulun lähestyessä tajusin, että tämä on nyt ihan pakko saada valmiiksi, kun kerran joululahjaksi sen suunnittelen. Ja valmistuihan se. 
Ja on senverran kiva, ihanan kevyt, että saatan tehdä toisenkin, mutta en kuitenkaan aloita ihan heti. Onneksi on lankakorissa Spinniä odottelemassa, kunhan muutama pusero ensin valmistuu.

Toivottavasti lahjan saaja tästä pitää, tuleepa ainakin viluiselle henkilölle hartioita lämmittämään talven viimaa vastaan. 

Lanka: 
Isager Alpaca 1 (vaaleanpunainen) vajaa 50 g (n 300m)
Isager Spinni (vaaleanharmaa ja tumma luumu) kutakin 50 g (300 m /väri)
Puikot: 3.5 mm

Lumihiutaleita huivilla.


Huivi talvenkalpeassa valossa.



lauantai 15. marraskuuta 2014

Merilin + raita - ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran

Tässäpä voisi jo joku alkaa mietiskellä, että osaankos ylipäänsä tehdä Isagerin Merilinistä mitään  ilman raitaa.  Hmm, katsotaanpas.

Ensimmäinen paita, malli Ravello. Raidallinen. (Ja oi vitsi, kun nuo kuvat ovat niiin kesäisiä!!)

Toinen, huivi. Curvy Moon. Raidallinen

Kolmas, nyt valmistunut Westbourne: yllätys, kuinkas ollakaan, raidallinen!!
Mutta kun... oli pakko kokeilla Westbournen päiväversio Merilinistä. Ihan pakko. Ja hyvä, että kokeilin, voin suositella ihan milloin vain.

Ja tässä tulos, kamelinsävyinen valkoisin raidoin, halusin tehdä oikein harmonisen.
Tykkään Merilinissä (myös) sen meleeratuista sävyistä, väri ei ole tasainen, tässäkin ruskea nyppy antaa rouheaa fiilistä. Välillä pellavaiset vaaleat säikeet näkyvät vahvemmin.


Koko pusero


Westbournen yksityiskohdat viehättävät, helman nurja reunus ja muotoilut.



Pääntiestäkin pidän, ei ole ihan perustavallinen.   

Isabell Kraemerin mallit ovat kyllä mieluisia, tämä on kyllä tähän mennessä ehdoton suosikki. Aion varmasti tehdä toisen jostain kevyemmästä, kesäisemmästä langasta. Joku ihana meleerattu harmaa olisi huikea. Katsellaan, keväämmällä josko löytyisi jotain...

Ps.
Silmukkamerkkejäkin tuli näperrettyä lisää toissailtana - on ollut aikomuksena pitkään, mutta lopullinen inspis (ja sisäinen yllytyshulluus) tuli Kutimointia- blogin Liinan silmukkapohdinnoista. Innostuin ja tein näitä muutaman lisää - ne tässä puikolla keikkumassa.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lankalauantai

Eilinen lauantai oli minulle langan ja hyvän fiiliksen lauantai. Kävin siis Kerässä.

Pitkään suunnitteilla ollut, mutta tähän saakka toteutumaton käväisy Kerässä onnistui eilen, kun osui muuhun ohjelmaan mitä sopivimmin. Ja mikä hauskinta, kyseessä ei ollut pelkkä pikainen käväisy, vaan sain osallistua neuletapaamiseen ja olla vähän pidemmänkin aikaa paikalla.  Oli kivaa, viihdyin, tykkäsin kovasti. Ja niinhän se on, että tämän kaiken hyvän tunnelman tekevät ihmiset, kiva oli tavata ihana lankakauppias, Jonna, ihan oikeasti ja tietenkin myös muita neulojia. Jännä tunne oli, sillä jotenkin henkisesti olin Kerässä jo käynyt. Oli kun tuttuun paikkaan olisi tullut. Kuten todettua, seinät eivät tee paikkaa, vaan juurikin paljon puhutusti ihmiset. Näin kliseitä viljelläkseni, mutta kun tuo nyt tuli taas todistettua, niin sanottakoon nytkin.

Päivästä muodostui mitä ihanin, sellainen "minun ikioma päiväni"-juttu. Rupattelua, neuleiden ihastelua ihmisten kanssa, jotka ihan oikeasti tajuavat, miten pohjattoman ihastunut voi olla juuri kahden tietyn langan yhdistelmään, siihen tiettyyn jumalaiseen lankatuntumaan. Ja tunteeseen, että juuri tämä ohje on tehtävä uudestaan, toisesta väristä. Tai koukuttuminen johonkin tiettyyn lankaan. Omassa tapauksessa olen siis toivoton Isager-fani. Ei jääne epäselväksi. Mutta en kyllä sylje muidenkaan ihanuuksien päälle, pois se minusta. Huh.

Nyt tulee lähestulkoon spämminomaista kuvafiilistelyä. Jos jaksatte kahlata läpi, ollos hyvä blogikamut!

Kaksi hyllyä täyttävä Langin Merino 120 oli tolkuttoman pehmeää. Siitä jäi takaraivoon harkintaan villatakki, ehkä petroolinsiniseen jotkut hyvät yhdistelmät. Petrooli ja sellainen kanelinsävyinen näyttivät tosi hyviltä yhdessä, mutta mikäs kolmanneksi, hmm...



Ooo, silkkaa silmäniloa nämä Itot. Hillitsin itseni.


Merilin. Yksi suosikki. Tuosta keltaisesta kovassa käytössä jo raitapaita, tänään valmistuu sen kaveri kamelinsävystä.


Lisää Isageria, ihan vaan koska on pakko...



Tämä jo kotoa, juurikin se viittä vaille valmis paita taustalla, melkein samisväri kuin paketti

Sparrowit, nuo minun pellavaiset kesäsuosikkilankani. Puuvilla on minulla käytännössä jäänyt pois vuosien mittaan kokonaan ja pellava valloittanut sen paikan.

Lankoja, lankoja. Taustalla näkyvät tuolit eivät siis suinkaan olleet tyhjillään. Päin vastoin, kymmenkunta neulojaa taisi kaikenkaikkiaan olla paikalla. Plus asiakkaat, joista osa varmaan kävi myös kurkkaamassa uteliaasti Kerää uudella paikalla. Vilskeinen päivä.


Isagerin Silk Mohair ja Tvinni. Aaijaii, näistä tulee jumalaisen kevyt neuletakki.
Ja oli siellä paketissa muutakin, niistä toisella kertaa. Nuo sävyt!

Kerän peilin koristelu oli Tamperalaisen taiteilijan käsialaa. Niiiin, ihana, että on ensi viikolla ihan pakko käydä ostamassa tuollainen tussi ja taiteilla (lasten kanssa) omiin ikkunoihin jotain kivaa.  Tuollaiseen taidonnäytteeseen en taivu, mutta jotain kivaa varmaan saadaan aikaiseksi.


 Ja kun olen ollut tarpeeksi hullu (? :)) maalatakseni oheiset männyt oman olohuoneen seinään, niin jotain kivoja talvisiaa kuvia lastenhuoneiden ikkunaan toteutan innoissani. Toden totta, täytyy hankkia tuollaiset tussit.

Ja vielä, kiitos Kerään ihanasta päivästä. Sydän. 






tiistai 28. lokakuuta 2014

Lankahullun päiväkirja

Sain kesällä lahjaksi pienen, käsinsidotun pikku kirjasen, sellaisen oikein nahkaisella nimilapulla  varustetun. Antaja totesi, että sitä voin käyttää tärkeisiin tai vähemmän tärkeiden asioiden kirjaamiseen.

Mietin ehkä noin nanosekunnin verran, kunnes tiesin, mihin sitä käyttäisin: se saisi olla lankapäiväkirja, johon laittaisin näytteitä lempilangoistani ja kaikki tärkeät jutut.

Näin muistaisin sävyt koodeineen ja sen, miltä mikäkin sävy ihan oikeasti näytti, sekä vyötteestä kaikki tärkeimmät tiedot. Tokihan kaiken tämän informaation tavalla tai toisella saa muualtakin, mutta olen jotenkin aina tykännyt tällaisista muistiinpanoista. En itsekään ihan tiedä miksi, mutta onhan se omanlaistansa, rentouttavaa näpertelyä. Sellaista kivaa. Ja liittyy neulomiseen, tietty.

(Pahoittelut, kuvat ovat vähän suttuisia, kännykällä näpsäistyjä, kun kameran muistikortti oli hetken kadoksissa, enkä sitä  jaksanut lähteä etsiskelemään.) 






Muistiinpanoja on vasta vähän, mutta enköhän saa sivuja aika näppärästi täytettyä.

Ohjeille on sitten oma kirjasensa, tietty, mutta se enemmän nopeiden muistiinpanojen tasolla oleva. Siitä haluaisin tehdä kehitellymmän version, mutta odottakoon se omaa aikaansa, ja juuri oikeanlaista kirjaa oikeanlaisine kansineen.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Hurmaava, hurmaava harmaa

Hurmaava on ainoa sana, minkä Camomille-huiville keksin! Hurmaavaa on Helga Isagerin Finstickat- kirjasta sinänsä yksinkertainen malli reunapitseineen, hurmaavia ovat Isagerin lankayhdistelmät. Voi veljet, olen niin ihastunut tähän!



Finstickat -kirjasta voisin toteuttaa vaikka kuinka monta neuletta.  Muistin tämän huivin uudestaan, kun näin Jonnan kirjoituksen siitä täällä. Kaivoin heti kirjahyllystä esiin.

Camomille on ensimmäinen iso huivi, mitä olen tehnyt, lisäksi ensimmäinen neule, johon rohkaistuin tilaamaan Isagerin Spinniä, jota niin on hehkutettu monen kässääjän blogissa. Lankaahan en ollut päässyt oikeasti hypistelemään etukäteen. Jotenkin pelkäsin pettyväni lankaan, olisiko se liian karhea, liian ohut, vai mikä pahinta, liian tavallista, joka ei sykähdyttäisi.  Tosin tutustuminen Isagerin muihin lankoihin antoi viitteitä, että suurta pettymystä ei olisi luvassa.

Väriksi valikoitui tummanharmaa.


Karheamman Spinnin ja pehmeän, ohuenohuen Alpaca 1:n yhdistelmä on koukuttavan ylellinen ja samalla luoteikas. Kevyt ja lämmin.



Turhaan jännäsin sitä, miten lähtee huivi etenemään. Itse neulominen eteni sujuvasti ja huivi alkoi muotutua mukavasti.

Tosin mukaan osui noloakin nolompi moka, joka hidasti valmistumista - reunapitsin osalta. Ohje oli hyvin kirjoitettu ja selkeä, muttamutta: Lähdin työstämään innolla reunapitsiä. Vissiin liiankin innolla, sillä iso huivi sylissä, sen kummemmin miettimättä aloin tohkeissani neuloa pitsiä.  Jatkoin seuraavana päivänä samalla kun luin lapsille, katselin telkkaria, kunnes yhtäkkiä: Öö, mitä ihmettä? Mitenkäs tämä reuna taipuu sisäänpäin? Vähän aikaa huiviä leviteltyäni huomasin, että olinkin lähtenyt neulomaan pitsiä niskaa vasten olevaan reunaan!!  Ei siis ulkoreunaan. Voi hyvää päivää sentään, mikä tomppeli! Juu, kannattaisi vissiin katsoa, mihin suuntaan alkaa reunasta jatkaa. Huhhuh.

Myönnän, että sillä hetkellä, pikaisen purkamisen jälkeen, oli pakko pitää pieni paussi ja vaihtaa toiseen neuleeseen ennen uudestaan aloittamista.  Nyt jo hymyilyttää, mutta sillä hetkellä kyllä potutti! Mutta tulihan siitä sitten kiva! Jos yhtään harkitsette tämän neulomista, suosittelen kyllä mallia.




Tämä on nyt ehdoton suosikkihuivini. Ainakin seuraavan valmistumiseen saakka.


Puikot: 3.5 mm
Lanka: Isager Alpaca 1 ja Spinni (molempia alle 100 g - tein ihan vähän pienemmän huivin kuin ohjeessa, samaten tupsut jätin pois.)
Virkkuukoukku:  reunasilmukoille 5 mm (tarkoituksella iso, ettei reunasta kiristä)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Juuri sellainen kuin pitikin

Valmistuipa Lang Donegalista laatikkopaitakin. Se on viihtynyt puikoilla jo useamman viikon,  kilpaillen ajankäytöstä muutaman muun keskeneräisen kanssa.

Tässäpä se nyt on, muutama lanka pitää vielä päätellä, sen jälkeen on tuokin pitovalmis. Huomiseksi on luvattu viilenevää, ehkäpä pääsee käyttöön.

On juuri niin kiva kuin odotinkin, mallista kiitoksen vinkistä lankakauppa Kerään! Kirjastosta löytyi vanhempi Moda-lehti, jossa tuo ohje on peräisin.  Rento ja kevyt paita! Samaisesta langasta tein viime talvena vihreän palmikkopuseron, sen perusteella tiesinkin jo odottaa, miltä pusero tuntuu -  miten kevyt se on ja silti lämmin kuin mikä.




Puikkoina käytin ohjeesta poiketen koko ajan 3.5 mm puikkoja,  omalle käsialalle sopi tuo pienempi puikkokoko.

Tässä sen viimetalvinen vihreä puserokaveri. Se samainen, josta jäi ainakin kahden pipon verran yli lankaa. Eka pipo on onneksi jo valmis :)


tiistai 23. syyskuuta 2014

Jo pelkkä väri lämmittää...

Tänään ensimmäinen oikeasti kylmä aamu vaati ehdottomasti ylle jotain lämmintä, villaista.
Hyllyllä odotti tämä oranssi ihanuus, jonka sain valmiiksi juuri kevään kynnyksellä, kun ilmat lämpenivät ja oikeastaan heti kun tämän sain valmiiksi, siirryin itse käyttämään (ja maanisesti neulomaan) ihania pellavaisia puseroita. Sitten oikeastaan unohdin tämän puseron kuvatakin kokonaan.

Nyt Veera Välimäen Buckwheat kyllä lunasti oman paikkansa. Ja oli muuten kiva neuloa, ensimmäinen Malabrigo Sock- langasta tekemäni pusero. On lämmin, on pehmeä. Ja hyvin, hyvin oranssi :)

Lankaa jäi sen verran ylikin, että parin harmaan kanssa raidoitettuja sukkia tästä taidan itselleni saada tehtyä.






torstai 4. syyskuuta 2014

Pipokausi avattu!

Ainakin avattu noin siis neulomismielessä. Ihan vielä päässä ei ulkona ole ollut tarvetta, pian kyllä.

Eilen innostuin kaivamaan viimevuotiset vihreät Lang Donegal-nöttösjämät ja tikutin niistä poitsulle syksyä varten uuden pipon. Hyväksyi, eli pipolla on sitten uusi omistaja. Mieskin tuota väriä katseli senverran hyväksyvästi, että taidan tehdä hänellekin oman. (Kun kerran talvella ostin tuota vihreää oikein urakalla enkä uskonut, että lanka on niin riittoisa kuin mitä on :) .

Tein pipon neulomalla lankaa kaksinkertaisena. Puikoiksi otin 4,5 mm puikot, eli tuloksena on tosi tiivis, napakka pipo. (Tuon hyvän vinkin nappasin viime talvena Kerällä- kirjasta). Malli mukailtu useasta pipomallista, kavennukset omasta päästä.

Toimii. Etenkin omaan päähän. Ihailen aina toisten kevyitä, ohuita pipoja, mutta kun sellaisen omaan päähän laitan, niin joko näytän ihan - no - kummalliselta, tai sitten tukka itsepäisesti nostaa kevyet pipot omille teilleen. Efekti muistuttaa suunnilleen sitä, kuin olisin kaniinin piilottanut piponi sisään ja se yrittäisi pakoon. Eli pitäydyn napakoissa, paksuissa pipoissa näyttääkseni suunnilleen järjelliseltä olennolta.

Eipä silti, joku pipo täytyy tehdä yksikertaisestakin Donegalista, siitä tuskin liian ohut tulee, mutta tämän tuplavahvuuden toimivuuden halusin testata, ja kiva on. Lisäbonuksena, että oli tosi nopea tekaista valmiiksi.

Ylempi kuva näyttää värin oikeampana, alemmassa hieman hailakampi tuo vihreä, kuin oikeasti. Eli pipo on oikeasti v-i-h-r-e-ä, eikä yritäkään olla mitään muuta!


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kilpailijat...

Neulomisajasta kilpailevat melkoisen tasaväkisesti nyt näppärästi kolme  eri neuletyötä. Vähään aikaan ei siis valmiita töitä ole tiedossa, vaikka kuinka innolla näitä jokaista tikutan. Sillä jokainen on omalla tavallaan koukuttava.

Niin, joku viisas voisi tietty kysäistä, että onkos sitten ihan pakko aloittaa lähes yhtä aikaa kolme uutta neulontatyötä. (No mutta kun ne kaikki ovat niin pakottavan ihania. :-)) Ja eipä kyllästy, kun aina voi vaihtaa toiseen, tai kolmanteen!

Kaikki kolme lähtivät viikonlopuksi mukaan neulontapussukkaan saaristoreissulle. Merta katsellessa oli ihana neuloa ja rentoutua viikon kiireistä.



Luonnon ihania, harmonisia harmaita sävyjä, kummasti kertautuvat langoissakin! 


Tässä on alullaan iiiihana laatikkopaita Lang Donegalista, vinkki ohjeeseen ja lankaan löytyi lankakauppa Kerän blogissa, Jonnalta.



Ja tässä puolestaan tuleva Color Affection, joka tulossa lahjaksi lopputalvea ajatellen. Isagerin Alpaca 1 ja Spinni lankoina.



Tummanharmaa puolestaan KAL:in innoittamana, ihan vasta alullaan Camomille-huivi, sekin Alpacasta ja Spinnistä.



Kun ohuenohuen langan neulominen alkaa tuntua hitaalta, tummanharmaa liian tummalta illalla, niin hups, laatikkopaita peliin, ja johan tuntuu, että neulominen edistyy ihan erilaista tahtia. Näppärää!