tiistai 20. toukokuuta 2014

Etenee, etenee...

Pellavainen Sparrow on ollut viikon varrella puikoilla. Ihanaa, tänään istuin terassilla, luumupuu kukki parin metrin päässä ja sain pikkuhetken neuloa ulkona, kesäisestä ilmasta nauttien. (Eikä lastenkaan erotuomarina tarvinnut ihan pienenpieneen hetkeen toimia. Eli vähän niinkuin varastettu, ikioma hetki.) 

Voi vitsi, kuulkaas. Pellavaisen paitalankani (sävy Fen) on ihanan, murretun vihreä, ihan sellainen kuin mitä olin haaveillutkin. Jossain tuo on mainittu kuuluvan ruskeaan sävymaailmaan, mutta kyllä tuo vihreään selvästi taittuu.

Mitä enemmän tätä pellavaa neulon, sitä enemmän jään koukkuun. Rouheisuus on mahtava, ja kuitenkin tiedän, että pehmenee käytössä, juuri, niinkuin pellavan kuuluukin. 

Ja tajusin, mikä toinenkin seikka tuossa pellavassa myös kiehtoo. Se ei ole niitä maailman nyppyyntyvimpiä lankoja. Hoksasin, lapsen kanssa kirjastosta ajellessani, että nii-in, olen nyppykammoinen. Lanka, joka alkaa kerätä nyppyjä jo muutaman käyttökerran jälkeen, on tajuttoman raivostuttavaa! Aika usea puuvillaisen langan kanssa törmää siihen. Nyppyihin. Ärsytys.

Tällä viikolla ehkä, pääsen Perkins Coven hihojen kimppuun. Jee! Sitten voi vähän kuvatakin...

Bambuiset tiskirätit etenevät vähän niinkuin siinä sivussa, junamatkoilla töihin, välitöinä. Nyt en kotona muuta malta tehdä kuin juurikin tätä!



2 kommenttia:

  1. Jaksaa, jaksaa! Lopputulos on kyllä sen arvoinen sitten!

    Ja kylläpä on tosiaan hieno väri. Vihertävältä näyttää ainakin kuvassa.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!