torstai 4. syyskuuta 2014

Pipokausi avattu!

Ainakin avattu noin siis neulomismielessä. Ihan vielä päässä ei ulkona ole ollut tarvetta, pian kyllä.

Eilen innostuin kaivamaan viimevuotiset vihreät Lang Donegal-nöttösjämät ja tikutin niistä poitsulle syksyä varten uuden pipon. Hyväksyi, eli pipolla on sitten uusi omistaja. Mieskin tuota väriä katseli senverran hyväksyvästi, että taidan tehdä hänellekin oman. (Kun kerran talvella ostin tuota vihreää oikein urakalla enkä uskonut, että lanka on niin riittoisa kuin mitä on :) .

Tein pipon neulomalla lankaa kaksinkertaisena. Puikoiksi otin 4,5 mm puikot, eli tuloksena on tosi tiivis, napakka pipo. (Tuon hyvän vinkin nappasin viime talvena Kerällä- kirjasta). Malli mukailtu useasta pipomallista, kavennukset omasta päästä.

Toimii. Etenkin omaan päähän. Ihailen aina toisten kevyitä, ohuita pipoja, mutta kun sellaisen omaan päähän laitan, niin joko näytän ihan - no - kummalliselta, tai sitten tukka itsepäisesti nostaa kevyet pipot omille teilleen. Efekti muistuttaa suunnilleen sitä, kuin olisin kaniinin piilottanut piponi sisään ja se yrittäisi pakoon. Eli pitäydyn napakoissa, paksuissa pipoissa näyttääkseni suunnilleen järjelliseltä olennolta.

Eipä silti, joku pipo täytyy tehdä yksikertaisestakin Donegalista, siitä tuskin liian ohut tulee, mutta tämän tuplavahvuuden toimivuuden halusin testata, ja kiva on. Lisäbonuksena, että oli tosi nopea tekaista valmiiksi.

Ylempi kuva näyttää värin oikeampana, alemmassa hieman hailakampi tuo vihreä, kuin oikeasti. Eli pipo on oikeasti v-i-h-r-e-ä, eikä yritäkään olla mitään muuta!


4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Juu, vihreämpää vihreää saa kyllä etsiä :) Tykkään kans!

      Poista
  2. Heh, meillä on samat askeleet näissä neulomuksissa. Ensin laatikkopaitaa, nyt Donegal-pipoa... minä nimittäin sain juuri eilen valmiiksi pipon Donegalin jämistä, tosin yksinkertaisena. Mitäs seuraavaksi? :)

    VastaaPoista
  3. Oletpa muuten Sanna oikeassa :D. Oisko seuraavaksi huivi? :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!