maanantai 6. lokakuuta 2014

Hurmaava, hurmaava harmaa

Hurmaava on ainoa sana, minkä Camomille-huiville keksin! Hurmaavaa on Helga Isagerin Finstickat- kirjasta sinänsä yksinkertainen malli reunapitseineen, hurmaavia ovat Isagerin lankayhdistelmät. Voi veljet, olen niin ihastunut tähän!



Finstickat -kirjasta voisin toteuttaa vaikka kuinka monta neuletta.  Muistin tämän huivin uudestaan, kun näin Jonnan kirjoituksen siitä täällä. Kaivoin heti kirjahyllystä esiin.

Camomille on ensimmäinen iso huivi, mitä olen tehnyt, lisäksi ensimmäinen neule, johon rohkaistuin tilaamaan Isagerin Spinniä, jota niin on hehkutettu monen kässääjän blogissa. Lankaahan en ollut päässyt oikeasti hypistelemään etukäteen. Jotenkin pelkäsin pettyväni lankaan, olisiko se liian karhea, liian ohut, vai mikä pahinta, liian tavallista, joka ei sykähdyttäisi.  Tosin tutustuminen Isagerin muihin lankoihin antoi viitteitä, että suurta pettymystä ei olisi luvassa.

Väriksi valikoitui tummanharmaa.


Karheamman Spinnin ja pehmeän, ohuenohuen Alpaca 1:n yhdistelmä on koukuttavan ylellinen ja samalla luoteikas. Kevyt ja lämmin.



Turhaan jännäsin sitä, miten lähtee huivi etenemään. Itse neulominen eteni sujuvasti ja huivi alkoi muotutua mukavasti.

Tosin mukaan osui noloakin nolompi moka, joka hidasti valmistumista - reunapitsin osalta. Ohje oli hyvin kirjoitettu ja selkeä, muttamutta: Lähdin työstämään innolla reunapitsiä. Vissiin liiankin innolla, sillä iso huivi sylissä, sen kummemmin miettimättä aloin tohkeissani neuloa pitsiä.  Jatkoin seuraavana päivänä samalla kun luin lapsille, katselin telkkaria, kunnes yhtäkkiä: Öö, mitä ihmettä? Mitenkäs tämä reuna taipuu sisäänpäin? Vähän aikaa huiviä leviteltyäni huomasin, että olinkin lähtenyt neulomaan pitsiä niskaa vasten olevaan reunaan!!  Ei siis ulkoreunaan. Voi hyvää päivää sentään, mikä tomppeli! Juu, kannattaisi vissiin katsoa, mihin suuntaan alkaa reunasta jatkaa. Huhhuh.

Myönnän, että sillä hetkellä, pikaisen purkamisen jälkeen, oli pakko pitää pieni paussi ja vaihtaa toiseen neuleeseen ennen uudestaan aloittamista.  Nyt jo hymyilyttää, mutta sillä hetkellä kyllä potutti! Mutta tulihan siitä sitten kiva! Jos yhtään harkitsette tämän neulomista, suosittelen kyllä mallia.




Tämä on nyt ehdoton suosikkihuivini. Ainakin seuraavan valmistumiseen saakka.


Puikot: 3.5 mm
Lanka: Isager Alpaca 1 ja Spinni (molempia alle 100 g - tein ihan vähän pienemmän huivin kuin ohjeessa, samaten tupsut jätin pois.)
Virkkuukoukku:  reunasilmukoille 5 mm (tarkoituksella iso, ettei reunasta kiristä)

7 kommenttia:

  1. Voi apua, miten hieno!
    Oma Camomilleni on vielä ihan alkutekijöissään, alkoi puuduttaa nuo pitkääkin pidemmät kerrokset... ja jotenkin tuli mielenkiintoisempaa neulottavaa tielle. Ehkä omanikin kuitenkin vielä valmistuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna :) Sinultahan on tullut koko ajan mitä ihanimpia puseroita (muiden muassa), ettei ihmekään, että Camomillea et ole ehtinyt vielä valmiiksi saakka tikuttaa ;-) Kyllä ne aina vähän kerrallaan etenevät, onneksi :)

      Poista
  2. Älä sure. Siitä ei ole monta kuukautta kun neuloin erään topin päällekkäin menevien etukappaleiden sijaan etu- ja takakappaleet yhteen. Minun versioni oli huomattavan vaikea pukea päälle. Tekevälle sattuu.

    On tuo kyllä tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, lohdullista :D Ja niin totta, tuo säheltäminenkin aina välillä :) Ja kiitos :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!