sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lankalauantai

Eilinen lauantai oli minulle langan ja hyvän fiiliksen lauantai. Kävin siis Kerässä.

Pitkään suunnitteilla ollut, mutta tähän saakka toteutumaton käväisy Kerässä onnistui eilen, kun osui muuhun ohjelmaan mitä sopivimmin. Ja mikä hauskinta, kyseessä ei ollut pelkkä pikainen käväisy, vaan sain osallistua neuletapaamiseen ja olla vähän pidemmänkin aikaa paikalla.  Oli kivaa, viihdyin, tykkäsin kovasti. Ja niinhän se on, että tämän kaiken hyvän tunnelman tekevät ihmiset, kiva oli tavata ihana lankakauppias, Jonna, ihan oikeasti ja tietenkin myös muita neulojia. Jännä tunne oli, sillä jotenkin henkisesti olin Kerässä jo käynyt. Oli kun tuttuun paikkaan olisi tullut. Kuten todettua, seinät eivät tee paikkaa, vaan juurikin paljon puhutusti ihmiset. Näin kliseitä viljelläkseni, mutta kun tuo nyt tuli taas todistettua, niin sanottakoon nytkin.

Päivästä muodostui mitä ihanin, sellainen "minun ikioma päiväni"-juttu. Rupattelua, neuleiden ihastelua ihmisten kanssa, jotka ihan oikeasti tajuavat, miten pohjattoman ihastunut voi olla juuri kahden tietyn langan yhdistelmään, siihen tiettyyn jumalaiseen lankatuntumaan. Ja tunteeseen, että juuri tämä ohje on tehtävä uudestaan, toisesta väristä. Tai koukuttuminen johonkin tiettyyn lankaan. Omassa tapauksessa olen siis toivoton Isager-fani. Ei jääne epäselväksi. Mutta en kyllä sylje muidenkaan ihanuuksien päälle, pois se minusta. Huh.

Nyt tulee lähestulkoon spämminomaista kuvafiilistelyä. Jos jaksatte kahlata läpi, ollos hyvä blogikamut!

Kaksi hyllyä täyttävä Langin Merino 120 oli tolkuttoman pehmeää. Siitä jäi takaraivoon harkintaan villatakki, ehkä petroolinsiniseen jotkut hyvät yhdistelmät. Petrooli ja sellainen kanelinsävyinen näyttivät tosi hyviltä yhdessä, mutta mikäs kolmanneksi, hmm...



Ooo, silkkaa silmäniloa nämä Itot. Hillitsin itseni.


Merilin. Yksi suosikki. Tuosta keltaisesta kovassa käytössä jo raitapaita, tänään valmistuu sen kaveri kamelinsävystä.


Lisää Isageria, ihan vaan koska on pakko...



Tämä jo kotoa, juurikin se viittä vaille valmis paita taustalla, melkein samisväri kuin paketti

Sparrowit, nuo minun pellavaiset kesäsuosikkilankani. Puuvilla on minulla käytännössä jäänyt pois vuosien mittaan kokonaan ja pellava valloittanut sen paikan.

Lankoja, lankoja. Taustalla näkyvät tuolit eivät siis suinkaan olleet tyhjillään. Päin vastoin, kymmenkunta neulojaa taisi kaikenkaikkiaan olla paikalla. Plus asiakkaat, joista osa varmaan kävi myös kurkkaamassa uteliaasti Kerää uudella paikalla. Vilskeinen päivä.


Isagerin Silk Mohair ja Tvinni. Aaijaii, näistä tulee jumalaisen kevyt neuletakki.
Ja oli siellä paketissa muutakin, niistä toisella kertaa. Nuo sävyt!

Kerän peilin koristelu oli Tamperalaisen taiteilijan käsialaa. Niiiin, ihana, että on ensi viikolla ihan pakko käydä ostamassa tuollainen tussi ja taiteilla (lasten kanssa) omiin ikkunoihin jotain kivaa.  Tuollaiseen taidonnäytteeseen en taivu, mutta jotain kivaa varmaan saadaan aikaiseksi.


 Ja kun olen ollut tarpeeksi hullu (? :)) maalatakseni oheiset männyt oman olohuoneen seinään, niin jotain kivoja talvisiaa kuvia lastenhuoneiden ikkunaan toteutan innoissani. Toden totta, täytyy hankkia tuollaiset tussit.

Ja vielä, kiitos Kerään ihanasta päivästä. Sydän. 






6 kommenttia:

  1. Kiva, et oli mahtava reissu ja oli tosi kiva tavata neuletapaamisessa (ja päästä hypistelemään sun iki-ihanaa huivia!)

    VastaaPoista
  2. Oi oi, olisinpa itsekin päässyt sinne. Niisk. Mutta onpa ihanaa lukea, että sulla oli mahtava reissu! Melkein kuin olisi itse ollut paikan päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläpäs muuta Liina virka! Reissu oli kyllä mitä onnistunein, mutta kyllähän sä tiedät. Itse asiassa sinä tulit mieleeni, kun pellavaisia lankoja hypistelin :)

      Poista
  3. Ihanasti kuvasit Kerän tunnelmaa ja tuollaistahan siellä todellakin on! Kerään on ihan pakko päästä lauantaisin ja usein myös viikolla. Oli mukava tavata! Sydän sinullekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna :) mutta eikös, näin se vaan on, kun tunnelma ja ihmiset ovat sellaisia, että ja antavat hyvän mielen moneksi päiväksi, niin on se vaan aikamoinen voimavara :).

      Poista

Kiitos kun kommentoit!