tiistai 20. toukokuuta 2014

Etenee, etenee...

Pellavainen Sparrow on ollut viikon varrella puikoilla. Ihanaa, tänään istuin terassilla, luumupuu kukki parin metrin päässä ja sain pikkuhetken neuloa ulkona, kesäisestä ilmasta nauttien. (Eikä lastenkaan erotuomarina tarvinnut ihan pienenpieneen hetkeen toimia. Eli vähän niinkuin varastettu, ikioma hetki.) 

Voi vitsi, kuulkaas. Pellavaisen paitalankani (sävy Fen) on ihanan, murretun vihreä, ihan sellainen kuin mitä olin haaveillutkin. Jossain tuo on mainittu kuuluvan ruskeaan sävymaailmaan, mutta kyllä tuo vihreään selvästi taittuu.

Mitä enemmän tätä pellavaa neulon, sitä enemmän jään koukkuun. Rouheisuus on mahtava, ja kuitenkin tiedän, että pehmenee käytössä, juuri, niinkuin pellavan kuuluukin. 

Ja tajusin, mikä toinenkin seikka tuossa pellavassa myös kiehtoo. Se ei ole niitä maailman nyppyyntyvimpiä lankoja. Hoksasin, lapsen kanssa kirjastosta ajellessani, että nii-in, olen nyppykammoinen. Lanka, joka alkaa kerätä nyppyjä jo muutaman käyttökerran jälkeen, on tajuttoman raivostuttavaa! Aika usea puuvillaisen langan kanssa törmää siihen. Nyppyihin. Ärsytys.

Tällä viikolla ehkä, pääsen Perkins Coven hihojen kimppuun. Jee! Sitten voi vähän kuvatakin...

Bambuiset tiskirätit etenevät vähän niinkuin siinä sivussa, junamatkoilla töihin, välitöinä. Nyt en kotona muuta malta tehdä kuin juurikin tätä!



perjantai 16. toukokuuta 2014

Vihreää, keltaista ja oranssin energiaa - talven viimeiset villaiset

Talven aikana tehdyt villapaidat pinossa. Tuntui, että en ole paljoa saanut aikaan, mutta kivasti näitä paitojakin tuli tikutettua.

Vihreästä Donegalin tweedistä tuli oikein mukavan kevyt. Ohje löytyi Kotilieden neulenumerosta.
Paita on täyttä metsänvihreyttä. Palmikko näyttää kivalta tehosteelta edessä mutta huomaan laiskistuneeni neulojana. Donegalista ehkäpä voisi tehdä simppelin ainaoikeinneuleen.

Aikoinaan neuloin lähes ainoastaan kirjoneuleita, mitä useampi väri tai mutkikkaampi kuvio, sen takuuvarmemmin jäin koukkuun. Nyt koukuttavia ovatkin laatulangat ja yksinkertaiset mallit.

Toinen ihanuus oli Veera Välimäen Buckwheat - ensimmäinen Veeran ohjeeni. Ai että tykkäsin neuloa sitä! Ei varmasti viimeinen Veeran suunnittelema malli.  Sen tein engergisestä oranssista.
Okrankeltainen on puolestaan ylhäältä alas-neulottava oma sovellus. Kovassa käytössä ollut sekin.

Neljäs talven pusero, sinänsä ihanan punainen - ei päässyt nyt kuvaan. Sitä kun en jaksanut mallitilkulla mallailla. Tulos oli sitten sen mukainen, siitä vissiin saisi kolme takkia minulle, sellainen  teltta siitä sitten tuli. Olipa hyvä muistutus mallitilkun tarpeellisuudesta sekin.



Nyt puikoilla iki-ihanaa sataprossaista pellavaa! Oioi, että tykkään. Siitä lisää piakkoin.