keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lennolle mukaan

Aamulla autoa startatessani lämpömittari näytti kokonaiset 5 astetta. Sään puolesta aamuisin sopivin asuste lienee olisi kevyt kesäpipo. Säästä huolimatta tikutan vimmaisesti hihatonta pellavapaitaa. Tosin vähän liian myöhään huomasin, että tämä minun olisi pitänyt aloittaa jo viikko sitten, ei toissapäivänä. Hmm...

Tarkoitus oli nimittäin saada valmiiksi hihaton Saco Stripes koska sunnuntaina suuntaamme kohti etelän lämpöä, loman aloituksen kunniaksi. Siellä suunnittelin käyttäväni tätä ihanuutta.

Tähän saakka olin päässyt.


Tuo vedenvihreä ei ollut yllättävä valinta minulle, mutta mistäs tämä vanhan roosan sävy tuli? En tiedä, en vain sitä voinut vastustaa. Toivottavasti sinivihreä sävy riittää, ostin sitä vissiin vähän turhan niukasti :) Teen siis tämän ekan topin ihan vähän kapoisemmalla mallilla kuin ohjeessa. Jos malli on toimiva, niin seuraava sitten kiltisti mallin mukaan.

Tuota roosaa on lisäksi odottamassa aika monta vyyhteä, siitä syntyy neuletakki Lineal Cardigan  sopivaksi kaveriksi tälle hihattomalle.
Roosaa sävyä pohdin varmaan pari viikkoa: ostaako vai ei. En aikoihin ole sellaista käyttänyt. Mutta on niin vaan jännän puuterinen, samalla vahva ja sopii kaveriksi myös harmaan kanssa.

Samoja sävyjä bongasin tänään myös omalta pihalta:



En lakkaa ihmettelemästä tätä Sparrowta: vyyhdellä langan tuntuma on ensin melkein jäykähkö, kaapelimainen.
Samainen fiilis on, kun luo ensimmäiset silmukat. Sitten tapahtuu jotain: kun olen neulonut tarpeeksi hyvän pätkän, huomaan, että neulos on ihanan laskeutuvaa. Ja pienen viimeistelyhöyryttämisen jälkeen se suorastaan hyväilee ihoa. Fanitan!

Takaisin ongelmaan ja sen ratkaisuun: Mitä tehdä, kun en ehdi neuloa valmiiksi valmiiksi:  Neule tietty mukaan lennolle, reissuun! Kolmen tunnin lennon aikana ehtii hyvin tikuttaa lisää pituutta, bambupuikot kun sallitaan lennoille mukaan. Joskus pari viikkoa sitten mietin hetken (sekunnin murto-osan kenties) että jos en ottaisi matkalle mukaan neulomusta. Palasin järkiini. Lempeässä lämmössä, illalla ulkona istuminen ja rento neulominen ei tunnu yhtään pahalta ajatukselta :) Vai mitäs tuumaatte?

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Pellavapuuvillaa ja jalkapalloa

Tässäpä MM-kisoja muutaman päivän seuranneena jalkapallofanina, tyydyn toteamaan senkin faktan (ei sinänsä uutena itselleni tullut), että, kappas, futis ja neulominen ovat mitä mainioin pari, ne sopivat erinomaisesti yhteen. Tämän on näemmä muutama muukin neulova jalkapallonystävä huomannut. Ei ihme.

Allinosta neulomani lyhythihainen Spring Garden Tee- pusero eteni ja valmistui mukavaa tahtia, kun on tullut valvottua kisojen äärellä.

Allino, 50% puuvillaa, saman verran pellavaa, oli oikein mukava tuttavuus. Valitsin väriksi neutraalin pellavan sävyn, mausteena hippunen roosaa.

Sparrowin jälkeen tämä lanka oli vuorostaan oikein sopiva alumiinipuikoille, senverran - no, melkeinpä nahkea  tuntuma langassa on. Bambuilla aloitin ja meno ei tuntunut etenevät mitenkään. Metalliset olivat oiva valinta Allinolle.
Metallipuikoit tuottavat minulle edelleen pientä päänvaivaa, sillä oma ihoni PH tuntuu vain olevan sellainen, että metalliset puikot tummuvat melkein saman tien, jo muutaman neuleen tikuttamisen jälkeen siinä kohdin, missä sormet ovat kiinni puikoilla. Mutta hyvinpä niilläkin neulominen sujuu, puikot vain eivät näytä niin kivoilta :)

Luonnonvaalea lyhythihainen pääsee sekin päälle heti, yhdeksi kesän luottopaidaksi.

Vahva ilta-aurinko värjäsi beigeä oranssiksi.








keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Seuraavaksi raitaa

Nämä pellavat halusivat raitapaidaksi. Iloiseksi, kesäisen väriseksi. Mikäs minä siinä sitten olin mitään vastaan sanomaan.
Alan tehdä näistä herkullisista sävyistä hihatonta raitatoppia - en ehkä ihan vielä tänään ennätä, mutta lähipäivinä tarkoitus aloittaa.




sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Percins Cove -pusero: se on ilmava, se on ihana ja se on valmis!

L-o-p-u-l-t-a-k-i-n.

Sain ihanuuden valmiiksi. Viikko sitten oli taas kerran siinä tutussa vaiheessa, jossa tekemättä oli vain hihat. Vain.... Hihat nuo petolliset tekeleet, eivät koskaan ole vain. Joka kerran hämmästytän itseni hämmästymällä, että ai, hihoissa menee aina se oma tovinsa. Mutta valmiiksi tulivat. Myös hihat.

Mutta vielä puseroon:

Malli:
Tykkäsin kovasti Perkins Cove-mallista, oli helppo tehdä. Tosin mallia jonkin verran varioin, tein hivenen kapeamman, myös hihoissa.
Leveämpänäkin on todella kivan näköinen, mutta nyt halusin ihan vain vähän tyköistuvampaa.
Langanmenekin arvio mallissa oli 4 kerää, minulla kului pikkunöttöstä vaille viisi. Mutta käsialani onkin tyypillisesti löysä.

Lanka:
Sparrowin luomupellavaa jo aiemmin hehkutin, eikä mielipide puseron edetessä muuttunut yhtään. Lanka on todella ihana. Omasta, löysästä käsialastani johtuen huomasin, että alumiiniset puikot luistavat vähän turhankin liukkaasti, silmukat tuppasivat helposti tipahtamaan puikoilta. Bambut toimivat tässä yhteydessä huomattavasti paremmin.

Ennen kastelua ja höyrytystä pusero oli pidennetyiden silmukoiden tyypilliseen tapaan vähän epämääräisen kuplivan ja kovin epätasaisen näköinen, mutta kastelun ja höyryttämisen jälkeen jälki oli jo ihan toinen.
Tältä se näyttää. Tykkään. Iso hymiö. Vilpoinen reikäpusero pääsee ihan pian käyttöön.

Niin kiire oli kuvata, että kaikkia langanpäitä en ehtinyt päätellä :)