sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Alpakkaiset minimyssyt

Viime talvena ihastuin Veera Välimäen Bits & Pieces-myssyihin. Silloin neuloin pienimmän koon mukaan,  3-kuiselle vauvalle.

Nyt halusin tehdä ystävän vähän isommalle poitsulle myssyn. Kaapissa kun oli vielä Isagerin Alpaca 1:stä, ja mikäpä olisi sen sopivampaa  lankaa vauvanmyssyyn. Pehmoinen kun mikä. Neuloin 9-kuisen myssyn kahdella eri harmaalla. Siitä tuli mielestäni on vähän turhan iso. No, koska tuo on niin nopea neuloa, tein sitten 6-kuisen versionkin keltaisella ja harmaalla, joka näyttää sopivammalta, sopii pieneen päähän varmaan juuri nyt sopivasti. Onpa harmaa versio sitten odottamassa kun pienoinen kasvaa.

Lankaa ei kulunut nimeksikään. Isompi myssy painaa vaivaiset 25 grammaa, pienempi vain 22 grammaa. Eli menekki on kohtalaisen minimaalinen. Alpaca ykköstä pidin koko ajan kaksinkertaisena, jotta vastaisi ohjeen paksuutta. Ohje on taattua Veeraa, saumaton, sujuva neulottava. Nyt vain myssyt pakettiin ja eteenpäin!




lauantai 12. joulukuuta 2015

Tweedeilyä

Jos on tykkää kovasti tweedlaingoista ja on jo hankkinut tweediä kolmen paidan tarpeiksi tälle vuodelle, niin kai sitä voi jo kutsua tweedeilyksi, eikö?

Ostin alkusyksystä Wanhan Sataman messuilta Lankakauppa Kerän kojusta Isager Tweediä. Sitä ohuempaa sorttia. Sellaista beigenharmaata, ihanaa. Valehtelisin, jos väittäisin, että yllätin itseni sillä ostoksella. Vahva olettamus oli, että Isager ei taaskaan pettäisi odotuksia. Eikä niin tehnyt:

Lanka oli niin ihanan tuntuista, että sitä ostin varmuuden vuoksi 6 vyyhteä, jotta varmasti riittäisi. Lanka on tolkuttoman pehmeää: 70% villaa ja 30% mohairia. Lopputuloksena on kevyt, ohut ja lämmin villatakki. Aika hyvä yhdistelmä.

Kun ostin langat, olin jo silloin päättänyt tehdä siitä Dexterin. No, väliin tuli tolkuton arpominen, kun halusin varmasti valita sen täydellisen mallisen villatakin. Sitten palasin takaisin Dexteriin. Enkä kadu. Liotin sen eilen ja tänään pääsin kokeilemaan. Ihana malli, taas kerran sellainen perusperus pikku jujuilla. Pääsiskö jo huomenna käyttämään?


Napit, sellaiset pienet, helmiäisellä. 








Ohje: Dexter
Lanka: Isager Tweed, sävy Oak (menekki 420g, vajaa 5 vyyhteä)
Puikot: 3.75 ja 3.5

tiistai 8. joulukuuta 2015

Saisiko olla briossi?

Tein ensimmäisen kaksivärisen brioche-huivini - tai kaksivärisen patenttihuivin, suomalaisilla termeillä sanottuna. Tämä syksynsävyinen, Malabrigo Arroyo - ja Madelinetosh Tosh sport -langoista neulottu huivi lähtee lahjaksi ystävälleni Berliiniin.

Minulla kesti jonkin aikaa tajuta kaksivärisen patentin logiikka. Purin alun varmaan neljä kertaa, kun aina tuntui, etten osannut lukea neulosta - en muistanut mihin kerrokseen olin viimeksi lopettanut. Löysin lankakauppa Kerän blogista talvituubin ohjeen, joka meni omaan tajuntaani (eri silmukkamäärällä tosin, lankani oli paljon ohuempaa). Hyviä muutkin olivat, mutta tällä ohjeella alkoi sujua, enkä pian ohjetta enää tarvinnutkaan.

Huivista tuli ihanan ilmava ja pehmoisen lämmin. Lankaa meni molempaa väriä melkein 100 g, pikkunöttöset jäivät. Olisin ne voinut loppuun saakka neuloa, mutta tuosta tuli juuri sopivan pituinen sellaisena kun on.  Pakkaan sen kohta, kunhan ensin liotan. Tästä tuli joululahjahuivi nro 2. Enempää tuskin ennätän neuloa, kun muitakin olisi jonossa. Hyvä näinkin, vakuutan itselleni








Langat: Malabrigo Arroyo (väri Volcano, melkein 100 g) ja Tosh Sport (melkein 100g) 
Puikot: 4 mm

tiistai 10. marraskuuta 2015

Joululahjahuivi nro 1

Madelinetoshin (Tosh Merino Light)  leiskuvan punainen Tart-väri sopi mielestäni täydellisesti ystävälleni. Siitä syntyi pumpulinpehmeä Melodia-huivi.Sudenkorento-heijastin pääsee samalle ystävälle. Inspiksestä kiitos Koukutettu-blogiin Jaanalle :) Niitä tulikin tehtyä aika monta.

Marraskuussa tosin joutuu pitämään melkoista kilpajuoksua kuvaamisen ja valoisan ajan kanssa. Valoa oli juuri ja juuri jäljellä, joten ei kun kuvaamaan. Viisi minuuttia kuvien ottamisen jälkeen valo väheni jo dramaattisesti.

Huivi on Janina Kallion Melodia, superhelppo ja nopeasti valmistuva tv-neule.







Lanka: Tosh Merino Light
Menekki: 100 g
Puikot: 4 mm pyöröt

perjantai 30. lokakuuta 2015

Leijonankeltainen Lila light

Tiedättekös ihanan tunteen, kun on pitkään halunnut neuloa juuri tietyn ohjeen ja sitten kun sen tekee, on lopputulos juuri niin ihana kuin toivoi! Sellainen on Carrie Bostick Hogen Lila Light.
Päättelin ja liotin eilen Isagerin Spinnistä ja Alpaca 1:stä neulomani puseron, ja en voi sanoa muuta kuin:
Tämän ohjeen toistan aivan varmasti uudestaan. Puseroa oli ilo neuloa, ohje oli hyvin kirjoitettu, ylhäältä alas pusero (minimimäärä viimeistelyä, yksi tärkeä kriteeri edelleen). Opin muuten uuden tekniikankin: Sunday short rows (aiemmin olen käyttänyt wrap andt turn-tekniikkaa).
Hihoista tein ohjeesta poiketen täyspitkät - sellaiset reilusti ranteen yli. Koska talvi. Ohjeessa oli kaksi versiota, pidempi ja lyhyempi. Tämän tein pidemmällä ohjeella.

Neuloin hieman ohjetta pienemmillä puikoilla hihoja lukuunottamatta eikä lopputulos silti ollut liian napakkaa. Lanka, Isager, ei pettänyt tälläkään kertaan. Yhdistettynä Alpaca ykkönen ja Spinni ovat jotenkin käsittämätön yhdistelmä pehmeyttä ja rouheutta.

Tällainen siitä sitten tuli: (kiitos äidistä otetuista kuvista 11-vuotiaalleni)










Malli: Lila Light
Lanka: Isager Alpaca 1 (rmenekki: eilusti vajaa 150g) ja Spinni, josta kulutin 3 kpl 50 g vyyhteä ja neljännestä jäi yli reippaasti.
Puikot: 3.25 ja sukkapuikot hihoihin 3.5

perjantai 9. lokakuuta 2015

Sairastupaneule

Ihastuin Spephen Westin Prowl-huiviin sen nähdessäni, taisi olla Kerän ja Titityyn KAL-postausten yhteydessä. KALiin en kuitenkaan osallistunut, kun langat olivat jo valmiina omasta takaa. Puikoille huivi pääsi melkein päivälleen kuukausi sitten, kun lähdimme reissuun Pärnuun.

Kauniissa maisemissa tätä oli kiva aloittaa. 




Esikoisen sairastuttua kotimatkalla - ja sittemmin pikkusisaren saatua samaisen (keuhkokuumeen, huhhuh!), on kuukausi vierähtänyt aika lailla sairastuvalla ja sairaaloiden ja lääkäreiden vastaanotoilla. 
Eilen illalla  hissuksiin edennyt neule valmistui (Downton Abbey DVD:n siivittämänä) - ja nyt näyttää, että pikkuneitimmekin sai lopulta oikeat lääkkeet ja toipuu ensi viikoksi. Syyskuusta ei tullut ihan sellaista kuin odotin, mutta tärkein on nyt kunnossa: pikkupotilas ja jo toipilas ovat paranemaan päin. 

Ja huivi, sitä oli nautinto tehdä. Alkuvaiheessa söhlin yhden kuviokerran kohdalla, ja kuvio lähti hassuksi, mutta en jaksanut pahemmin piitata, vaan korjasin erheeni lennossa ja taas mentiin. 

Langaksi kaivoin kauan säilöissä olleen Rowan fine artin, (väri 303) jota sukkalankana mainostetaan, mutta enpä tuosta sukkia raaskinut tehdä. (Merinon, kid mohairin, silkin ja polyamidin sekoitus on muuten melkoisen ylellinen ja ihanasti laskeutuva.)

Tein huivistä vähän ohjetta pienemmän - olisi tuo voinut olla isompikin, mutta hyvä tuli näinkin. Värit ovat ihanan syksyiset. Tuollainen jännä rusehtavan punainen, jota huivissakin löytyy, iskee minuun tänä syksynä aika lailla.




Olenko muuten jo hehkuttanut ChiaoGoon puikkoja? Olen ihan koukussa niihin, sopivat mielestäni täydellisesti huivineulontaan (ja puseroille ihan yhtä hyvin, ei sen puoleen). Ihanan joustava kaapeli, puikon kärjet juuri sopivan terävät, ja terästä, eli metalli ei tummu (mulla kun kaikki muut tummuvat heti ekalla neulomiskerralla.) Mutta huivista vielä, tämä ohje jää kyllä talteen, ehdottomasti. Ehkä teen toisenkin vielä.


Malli: Prowl
Lanka: Rowan Fine Art
Puikot: 3.75 pyöröt
Menekki: Runsaat 100g

lauantai 26. syyskuuta 2015

Renginkaapista lankakaapiksi

Kesällä ostin saaristoreissulta Nauvosta vanhan renginkaapin - se oli tummunutta mäntyä, josta vanha väri oli poistettu rajusti kuumapuhaltamalla. Tykästyin kaappiin kuitenkin, ja päätin, että sinne saisin varastoitua lankojani.

Tutkin kaappia, ja osiin oli jäänyt punamullan sävyjä ja sinistä. Päätin siis käyttää samankaltaisia värejä, kalkkimaalista sain sekoittamalla juuri oikeat sävyt.

Kaappi alkuasussaan, hyvinkin tummana mäntyisenä. Mustat osat ovat kärventynyttä puuta, kun joku on aiemmin poistanut maalia.




Putsasin ja imuroin kaapin, hioin kevyesti. Aloitin punamullan sävyllä. 


Jatkoin sinisellä. 



Maalasin rihlat sinisiksi ja punamullan värisiksi. Sitten vahasin siniset rihlat ja maalasin kaikki punamullan sävyllä. 


Tämän jälkeen hioin pinnan. Vahatut siniset paljastuivat ja näyttävät samalla kuluneelta. Tässä sinistä jo vähä pilkottaa. 

Kaiken tämä jälkeen vahaus, joka syvensi väriä. 


Yksityiskohta rihlatusta, tuplasti maalatusta, hiotusta ja vahatusta osasta.



Kaappi valmiina. Nielee sisäänsä melkoisen määrän lankaa. Ehkä puolet :) On nyt yhdistettynä yöpöytänä - lankakaappina. Tätä oli kiva tehdä.


lauantai 19. syyskuuta 2015

Aloituksia...

Yleensä laittelen tänne blogin puolelle kuvia ja muistiinpanoja vain valmiista töistä, mutta tehtäköön nyt poikkeus.

Pelkkä huivineulonta näyttää nyt tulleen päähänsä, ja vanha kunnon kaksi-kolme yhtäaikaista neuletta puikoilla alkaa taas syksyn myötä näyttää ajankohtaiselta. Ja esikoisen ollessa ärhäkän kuumeviiruksen kourissa (paljon liikkeellä, totesi lekuri) neulomiseen taitaa jäädä aikaakin.

Mitäs puikoilta löytyy:
1. Stephen Westin  Prowl

2. Vanha keltainen villapaita (Lamanan Piurasta) tuli tiensä päähän. Lanka oli kyllä ihanan pehmeä, mutta kääntöpuolena sitten se, että se alkoi nyppyyntyä lähes ensimmäisestä kerrasta. Nyt se on jo nuhjuistakin nuhjuisempi. Viime viikkoisen Pärnun reissun laivan ryysiksessä lanka tarttui kiireisen kanssamatkustajan kelloon onnettomin seurauksi. Saahan tuon langan takaisin ja korjattua, mutta siitä sain inspiksen, että toinen keltainen lähtee nyt tilalle tekoon. Käytän kahta Isagerin sävyä, jolloin tuloksena on lämpimän meleerattu keltainen.



3. Tänään käväisin Wanhan sataman messuilla, oikeastaan vain Kerän osastolla. Herkkuja oli vaikka miten paljon.


Päätavoitteenani oli päästä hypistelemään minulle uutta Isagerin Tweed-lankaa, ja tuntuma oli niin ihana, että nämä lähtivät mukaan. Onneksi niitä oli tarpeeksi paitaa varten.



Eli paitaosastolla on tulossa aika lailla Isagerkeskeistä tuotantoa. Mutta minkäs teet, se vain on lanka, joka koukuttaa minut kerta toisensa jälkeen. Onko teillä jotain ehdotonta suosikkilankaa / lankamerkkiä, jonka pariin huomaatte aina vaan palaavanne?

tiistai 15. syyskuuta 2015

Kamelin- ja valtameren värinen Taine

Päätin jo aikaa sitten, että Melanie Bergin 5 huivin kokoelmasta puikoilleni pääsee ainakin kaksi, ellei kolmekin huivia.

Ensimmäinen on Taine, joka valmistui muuama päivä sitten. Oli tosin aikansa puikoilla odottamassa, että saisin reunuksen tehtyä. Viikonlopuille vain osui senverran paljon reissuja, että mieluummin otin aina reissuneuleeksi jonkin uuden. Ja sitten Taine odotteli vielä hetken pingotusta.

Mutta nyt Taine on valmis. Ohjeesta poiketen neuloin sen fingering-vahvuisesta langasta (jotenkin fingering näemmä kolahtaa tänä syksynä kaikkien neuleiden kohdalla, vaikka ohjeessa paksumpi lanka olisikin. Tähän mennessä ne ovat toimineet ohuemmallakin langalla hienosti.)

Langaksi otin  Isagerin kamelinvärisen Merilinin, jota oli jäänyt jäljelle viime syksynä tehdystä Westbournesta. Toinen väri on Isagerin Highland Wool, väriä Ocean. (Highland Wool on muuten käsittämättömän riittoisa lanka. Olen siitä tehnyt kämmekkäitä useammatkin, ja aina sitä riittää. Varsinainen taikalanka.)



Olen jo aikaisemmin hehkuttanut Isagereja. Se kuuluu ehdottomasti suosikkilankoihini. Joka neuleen valmistuttua kuitenkin hämmästyn, että näinkös ihana tästäkin yhdistelmästä nyt tuli. Olen Isager-fani, myönnettävähän se on.








Malli: Taine (Melanie Berg, Ravelry)
Lanka: Isager Merilin ja Highland Wool
Puikot: 3.75 mm pyöröt
Menekki: molempia vähän yli yksi kerä (yksi kerä 50g) kokonaispaino 138 g

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kuutamolla - Cresent Phases

Puikkoni osaavat näemmä tuottaa tällä haavaa vain huiveja. Hyvä näin, sillä niitä on ihanan nopea tikutella. Sain viime viikolla valmiiksi Veera Välimäen Crescent Phases- huivin, jota olen Ravelryssa jo pidemmän aikaa ihastellut.

Neuloin huivin ohjeesta poiketen fingering- vahvuisesta langasta, mutta toimii hyvin näinkin, eikä huivista tullut yhtään liian pieni - vaikka ei sellainen suunnaton kääriytymishuivi olekaan.

Lankana käytin Malabrigo Sockia, värinä ihana Persia, jossa yhdistyy petroolinsininen ja harmaa. Kaunista. 

Pehmeä, kevyt kaulanlämmitin juuri sopivasti syyskeleille.




Lanka: Malabrigo Sock, väri Persia (tasan 100 g)
Puikot: 3,75 mm pyöröt

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hiilenharmaa, pumpulinpehmeä Parasol

Olen jo pidempään ihaillut Janina Kallion Parasol-huivia, ja tehtävähän se lopulta oli. Langaksi nappasin lankakoristani Madelinetoshin fingering-vahvuisen merinovillan. Sen paksummista en juuri nyt jotenkaan osaa huiveja tehdä - jotenkin tuntuu, että huivi saa olla isokin, mutta enintään fingering-paksuisesta langasta, jotta kietoutuu päälle kevyesti. Parasol ei tosin ole mikään isoimmasta päästä oleva huivi, mutta pingottamalla siihenkin saa niin halutessaan lisää mittaa.

Ja samalla huomasin, kuinka vapauttavaa onkin välillä neuloskella huiveja! Nyt kahdessa viikossa on valmistunut kaksi huivia, ihan noin huomaamatta ja tuskittelematta. Hyvää vastapainoa puseronneulonnalle (josta siis tykkään todella! , toim.huom).
Toki puserosuunnitelmia muhii jo päässä.

Tykkään kovasti siitäkin, miltä väri näyttää valmiissa huivissa, vaalea ja tumma harmaa vuorottelevat kauniisti. Lisäksi malli on juuri sellainen, että näyttää hyvältä vaikka miten huiskaisisi päälle.







Lanka: Madelinetosh (Tosh Merino Light, 1-säikeinen. (Väri charcoal)
Ohje: Parasol (Janina Kallio), Ravelry
Menekki: 100 g, eli yksi vyyhti
Puikot: 3,5 mm

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Väriliiduilla maalattu huivi

Olen kerryttänyt erinäisistä Sparrow-langan -projekteista jämälankoja (jos Sparrowia, tuota ihanuutta nyt edes jämälangoiksi voi sanoa).

Aikani katseltuani Suvi Simolan Crayons-huivia päätin sen tehdä pellavaisena, fingering-vahvuisena versiona. Alkuperäisen 6 sävyn sijaan käytin 5 korista löytyvää sävyä. Menekki oli pieni, näistä syntyisi vielä toinen samanmoinen.

Voin muuten sanoa, että tykkään. Niin muuten tykkää pikkutyttösenikin, kuulemma haluaa itselleen. Käy sekin :)





Huivi: Crayons (Suvi Simola, Ravelry)
Lanka: Quince&Co Sparrow
Puikot: 3.5 mm


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kesytetty peto (Neon Beast)


Neon Beastistani ei tullut lainkaan neon eikä sitä näillä lempeillä väreillä myöskään pedoksi oikein voi kutsua. Olkoon siis kesytetty peto. Mielestäni tämä Veera Välimäen ohje toimii myös kaksivärisenä, pehmein sävyin. Mallia mietin pitkään ja hartaasti, sillä yksi kriteerini oli, että molemmat vyyhdet tulisi käytettyä mahdollisimman tehokkaasti.

Lankana käytin Eden Cottage Yarnsin Titusta, jossa on silkkiä  25 % ja merinovillaa 75%. Silkki tuo lankaan vielä ylimääräisen ylellisen pehmeyden ja kauniin kiillon. Lanka oli minulle uusi tuttavuus, ostin sen Wanhan sataman käsityömessuilta. Oli siis jo aika saada huivi valmiiksi. 

Tein huivista hieman ohjetta pienemmän vähentämällä kustakin mallikerrasta muutaman kerroksen, koska pelkäsin, että kahdella värillä pääväri loppuisi kesken. Riittivät, molempia jäi pienet nöttöset jäljelle. 
Ja huivilla on kuitenkin kokoa riittävästi. 







Malli: Neon Beast 
Lanka: Eden Cottage Yarns, Titus 4ply
Värit: Driftwood (jäljelle jäi 12g) ja Poplar (jäljelle jäi 30g). Eli menekki lähes 200 g)
Puikot: 3,5 mm