lauantai 10. tammikuuta 2015

Tee äiti tosta ihanasta langasta jotain, se on mun lempiväri...

Ostin jonkin aikaa sitten  (silloin tosin vain pipoksi tai huiviksi, näin luulin...) Malabrigo Arroyoa tyttöselle. Yhden vyyhden valkkasin lahjakortilla Kerästä, toisen, turkoosin ostin sille kaveriksi. Ei tosin jäänyt yhteen, eikä kahteenkaan pipoon.

Väri oli lila, joka on tyttöseni tämän hetken ehdoton suosikkiväri. Langoista tein sitten kaksi pipoa, toisen yksivärisen ja toisen raidallisenn. Ovat nousseet suosikiksi Paloma-pipojen rinnalle, kun tämä Malabrigo ei kutita sitten lainkaan. 

Lankaa jäi sitten niin paljon, että päätin neulaista väljän neuletakin, malliksi valikoimme yhdessä Brockin. Ostin lisää samaa väriä.

Ihan kiva neulottava malli oli, aivan täysin tyytyväinen en tosin ole, vaati aika lailla muokkaamista, muutoin vartalo-osasta olisi tullut valtava, tytölle sopiva ehkä kolmen vuoden päästä. Eli aika monta lisäystä jätin tekemättä, lisäsin sitten pituutta, myös hihoihin. Lopputulokseen tytär on kuitenkin tyytyväinen, ja sehän on pääasia kuitenkin. Seuraavaksi etsinnässä on hieman kapoisempi malli. 

Tämän viimeistely oli venähtää aika lailla (kun ei olisi yhtään huvittanut), mutta uuden omistajan vaatimukset alkoivat olla senverran kovaäänisiä, että pakkohan tuo oli viimeistellä, että pääsee  käyttöön. Ja mikäpäs sen mukavampaa, kuin neulelahja saa onnellisen vastaanottajan.

Turkoosia jäi vielä sen verran, että eiköhän siitä jokin pieni huivi synny.



Pääntiessä mukavaa jujua.



Kookosnappi, ihan nappilöytö!



Toinen hyvä juttu oli taas yhden uuden tekniikan oppiminen. Aiemmin ei ole tullut tehtyä i-cord-reunusta. Mikähän tuohon olisi paras suomennos? Jossain käytettiin termiä putkireunus/putkineule. Tykästyin, on helppo ja antaa kivan viimeistelyn.

Toinen vuoden 2014 aikana omaksumani uusi tekniikka on silmukoiden luomisessa "The German twisted cast on / Norwegian cast on". On napakka, ja joustaa kuitenkin, mikä on esim resoripääntiessä mukava juttu. Olen ruvennut käyttämään yhä enemmän.

(Pääsin kuvaamaan neuletta vasta talven hämärän laskeuduttua, joten sisävalaistus ei ollut tälle sävylle kaikkein paras.) 

Lanka: Malabrigo Arroyo, menekki 2 vyyhteä (200g). Väri Lotus
Puikot: 3,5 mm

8 kommenttia:

  1. Ihana! Tyttäret kandee pitää tyytyväisinä - ja pois omalta vaatekaapilta, mikä tietysti onnistuu parhaiten heille neulomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liina :) Ja juu, näin mäkin olen ajatellut :D Jännä muuten, nyt yhtäkkiä tänä talvena: "Eikös nämä laatulangoista itse tehdyt jutut olekin kivoja"- aivopesukampanja on yhtäkkiä tuottanut tulosta. Ja siitä seuraa, että kaikki pienemmän huivit (lue baktustyyppiset) on pöllitty multa kautta linjan :) Eli niitä vissiin pitää tehdä pari lisää ihan pian. (Vaikka salaa olen tyytyväinen, näinhän on oiva syy tehdä (itselleni) pari huivia lisää ;)

      Poista
  2. Kaunis neuletakki!
    Ihan parasta kiitosta on, kun lapset tykkää äidin neulomista jutuista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kaunis takki! Ja hienoa, kun joku jaksaa opetella uusia tekniikoita. Minä vaan neulon ja virkkaan vanhoilla systeemeillä. Sentäs uskaltauduin vääntämään rautalangasta koristeita viime vuonna.

      Kiva kun vierailit blogissani!

      Poista
    2. Kiitos Tie on kevyt! Ne tekemäsi sudenkorennot ovat ihanan keväisiä. Juu, noista uusista tekniikoista tulee minulle sellainen löytämisen riemu, vähän kun pikkulapsella :)

      Poista
  3. Oi, miten ihana! Minulla olisi kans tavoitteena neuloa tytölle villatakki. Toivottavasti kerkeän ennen kuin talvi on ohi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Onneksi lasten neuleet (ainakin vielä ekaluokkalaisten- ja suunnilleen samanikaäisten) koot ovat aika pieniä. Niinpä tämäkin valmistui suhteellisen nopeasti - jopa minunlaiseltani hitaalta neulojalta :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit!