maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kevyttä unelmaa

Alkutalvesta käväisin suosikkilankakaupassani ja sain kokeilla päälleni mallikappaletta Helga Isagerin Honey- villatakista.

Tuntuma oli käsittämättömän kevyt ja pehmoinen. Lankaparina oli villainen, rouhea Tvinni sekä seitinohut Silk Mohair. Päätin siltä istumalta ostaa langat, kotona kun oli jo valmiiksi Finstickat- kirja ohjeineen. Tvinnin väriksi valikoitui tummanharmaa ja Silk Mohairin väriksi otin tumman monivärisen, jossa vuorottelevat kuparin (tai no, hunajan)keltainen ja tummanharmaa-musta.

Nyt kevättä vasten väriyhdistelmä tuntuu ehkä tummahkolta, mutta yhtä kaikki, on edelleen mielestäni kaunis.

Takin neulominen siis kesti kutakuinkin koko talven. Moni projekti suhahti ohituskaistaa tämän edelle, mutta Vintage Highwayn jälkeen lupasin itselleni, että yhtään neuletakkia tai -puseroa en saa aloittaa, ennen kuin Honey on valmis. Koska tuo ihana takki ansaitsi tulla valmiiksi.

Oma jännityksensä tuotti myös oma käsiala. Neuoloin Silk Mohairia varmaan ainakin aluksi jotenkin poikkeavasti omaan käsialaan nähden, sillä menekki oli arvioita hieman isompi. Lyhensin hihoja vähän menekin vähentämiseksi. Noin 3/4- pitkät ovat, ja oikein kivat. Jouduin lopulta täydentämään varastoa... Tvinni puolestaan riitti.

Silk Mohair ei suotta saanut minulta hämähäkinseitti- lempinimeä. Aluksi ajattelin (=luulin erheellisesti), että tässäpä olisi oiva reissu- ja työmatkaneule, kun on niin kevyt eikä vie tilaa projektipussissa. Kuviokerta ei sinänsä ollut lainkaan vaikea, päinvastoin.

Aika lailla pian huomasin, että minulta ei luonnistu Silk Mohairin neulominen liikkuvssa autossa tai huonossa valaistuksessa, ohuenohut lanka lipsahti kovin helposti pois puikolta ja kadonneen silmukan huomaaminen oli työn takana. Silk Mohair ei myöskään kuulu niihin lankoihin, joita ilokseen purkaa.

Tästä saatte ehkä kuvan siitä, miten ohuesta seitistä on kyse.



Ravelryssä Honey-takkeja katselin. Aluksi olin ajatellut, että käytän takkia niinkuin suunnittelija sen oli tarkoittanut, nurin päin. Mutta monivärinen lanka sulautu senverran hyvin paikoin tummaan tvinniin, että päätin jättää selkeämmän kuvion esiin - eli ns. oikean puolen. Tuo lienee makukysymys, molempia näkee Ravelryssä yhtä lailla

Oikealla oman neuleeni "oikea puoli", jonka siis jätän näkyviin. Vasemmalla raitaisempi, sisäpuoli.


Hihaa ja yleissävyä






Tekisinkö uudestaan? Ehkä, en kuitenkaan ihan heti, senverran kauan sen tekeminen kesti. Mutta onneksi tein, lopputulos on unelma päällä. Täydellinen kevään viileyteen ja kesän viileisiin iltoihin, lämmittämään kaikessa keveydessään.

Malli: Honey; Helga Isager
Lanka: Silk Mohair (n 60 g)
Tvinni: 100 g
Puikot: 3.5 mm pyöröt

4 kommenttia:

  1. Huikean kaunis! Voi ei, pitäisiköhän minunkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Käväise Kerässä kurkkimassa eri väriyhdistelmiä, niin Honey-kuume nousee taatusti :D Lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.

      Poista
  2. Mä palaan aina uudestaan katsomaan tätä ja vähän jännittksellä mietin pitäiskö itsekin. Tosi kaunis neule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla. :) Tiedätkös Senni, jos yhtään mietit, niin TEE ihmeessä. Lopputulos on järjettömän koukuttava: unelmankevyt, ohuenohut ja silti lämmin, mutta ei liian. Toki multa (joka en ole maailman nopein neuloja ja silti pitää olla monta yhtä aikaa puikoilla) meni tuohon tooodella kauan. Mutta: oli ehdottomasti vaivan väärti. Olen ihan oikeasti jopa miettinyt, että tekisinkö joskus tuosta toisen, joillain herkän vaaleilla sävyillä.

      Poista

Kiitos kun kommentoit!