maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kevyttä unelmaa

Alkutalvesta käväisin suosikkilankakaupassani ja sain kokeilla päälleni mallikappaletta Helga Isagerin Honey- villatakista.

Tuntuma oli käsittämättömän kevyt ja pehmoinen. Lankaparina oli villainen, rouhea Tvinni sekä seitinohut Silk Mohair. Päätin siltä istumalta ostaa langat, kotona kun oli jo valmiiksi Finstickat- kirja ohjeineen. Tvinnin väriksi valikoitui tummanharmaa ja Silk Mohairin väriksi otin tumman monivärisen, jossa vuorottelevat kuparin (tai no, hunajan)keltainen ja tummanharmaa-musta.

Nyt kevättä vasten väriyhdistelmä tuntuu ehkä tummahkolta, mutta yhtä kaikki, on edelleen mielestäni kaunis.

Takin neulominen siis kesti kutakuinkin koko talven. Moni projekti suhahti ohituskaistaa tämän edelle, mutta Vintage Highwayn jälkeen lupasin itselleni, että yhtään neuletakkia tai -puseroa en saa aloittaa, ennen kuin Honey on valmis. Koska tuo ihana takki ansaitsi tulla valmiiksi.

Oma jännityksensä tuotti myös oma käsiala. Neuoloin Silk Mohairia varmaan ainakin aluksi jotenkin poikkeavasti omaan käsialaan nähden, sillä menekki oli arvioita hieman isompi. Lyhensin hihoja vähän menekin vähentämiseksi. Noin 3/4- pitkät ovat, ja oikein kivat. Jouduin lopulta täydentämään varastoa... Tvinni puolestaan riitti.

Silk Mohair ei suotta saanut minulta hämähäkinseitti- lempinimeä. Aluksi ajattelin (=luulin erheellisesti), että tässäpä olisi oiva reissu- ja työmatkaneule, kun on niin kevyt eikä vie tilaa projektipussissa. Kuviokerta ei sinänsä ollut lainkaan vaikea, päinvastoin.

Aika lailla pian huomasin, että minulta ei luonnistu Silk Mohairin neulominen liikkuvssa autossa tai huonossa valaistuksessa, ohuenohut lanka lipsahti kovin helposti pois puikolta ja kadonneen silmukan huomaaminen oli työn takana. Silk Mohair ei myöskään kuulu niihin lankoihin, joita ilokseen purkaa.

Tästä saatte ehkä kuvan siitä, miten ohuesta seitistä on kyse.



Ravelryssä Honey-takkeja katselin. Aluksi olin ajatellut, että käytän takkia niinkuin suunnittelija sen oli tarkoittanut, nurin päin. Mutta monivärinen lanka sulautu senverran hyvin paikoin tummaan tvinniin, että päätin jättää selkeämmän kuvion esiin - eli ns. oikean puolen. Tuo lienee makukysymys, molempia näkee Ravelryssä yhtä lailla

Oikealla oman neuleeni "oikea puoli", jonka siis jätän näkyviin. Vasemmalla raitaisempi, sisäpuoli.


Hihaa ja yleissävyä






Tekisinkö uudestaan? Ehkä, en kuitenkaan ihan heti, senverran kauan sen tekeminen kesti. Mutta onneksi tein, lopputulos on unelma päällä. Täydellinen kevään viileyteen ja kesän viileisiin iltoihin, lämmittämään kaikessa keveydessään.

Malli: Honey; Helga Isager
Lanka: Silk Mohair (n 60 g)
Tvinni: 100 g
Puikot: 3.5 mm pyöröt

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Lajitteluhuivi

Jokainen Harry Potterinsa lukenut tuntee lajitteluhatun. Hatun, joka jakaa ensimmäisen vuoden koululaiset omiin tupiinsa. Hatun päätös on lopullinen, sitä vastaan on turha pullikoida.

Huivilleni kävi samoin. Aloin kutoa Veera Välimäen Fly Forward - huivia ystävän saaristomökillä muutama viikko sitten. Takkatulen ääressä, mäntyjen humistessa ja tuulen viuhuessa ulkona.

Ihastuin huivin malliin suin päin, kun sen näin. (Näin on käynyt aika monen Veera Välimäen mallin kohdalla, huomaan). Tämäkin malli on tarpeeksi pitkä, olematta kuitenkaan tolkuttoman leveä. Helppo neulottava, täydellisen rentouttava neulottava. Ja silti siinä on kivaa jujua.

Mutta mitäs sitten tapahtui. Kun jatkoin neulomista kotona, alkoi se puhua selkeästi. Ei, se ei ole minun huivini. Tämä kevyenkevyt, burgundinpunainen Novenasta neulottu huivi kuuluu ystävälle, ja tarkemmin sanottuna paikkaan, jossa sitä olin aloittanut neuloa. Saaristoon, suojaamaan ystävän harteita terassilla viileinä kevät- ja kesäiltoina.  Ympärillä meri, männyt ja hyvällä tavalla yksinkertainen mökkielämä.





Nyt se on valmis. Itselleni haluan ehdottomasti oman, sellaisen, joka suostuu, että minä olen omistaja.  Taidan neuloa sellaisen Tosh Merino Light-langasta, hehkuvanpunaisesta tart-sävystä.

Hyvästelen tämän huivin huomenna, laitan postiin. Ja jännitän, ilahtuuko ystävä niin paljon kuin toivon. Lennä eteenpäin!

Malli: Fly  Forward
Lanka: Lang Novena, menekki vähän vajaat 5 kerää (50 g) 
Puikot: 5 mm

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Tavalliset, ylelliset

Kevät päätti perääntyä ja näyttää kylmät kasvonsa. Pojan sormet ovat talven saatossa venähtäneet niin, etteivät vanhat pikkutumput enää mahdu käsiin. Niinpä neulaisin uudet. Ihan tavalliset, ei mitenkään erikoiset. Silti niin ylelliset ja pehmeät.

Lankana jälleen kerran ihana Isager. Tällä kertaa yhdessä Highland wool ja Alpaca 1.



Lanka: Isager, Highland Wool ja Alpaca1
Puikot: 3,5 mm
Malli: oma, peruslapanen


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Melkein täydellinen lauantaipäivä...

Jotkut päivät ovat sellaisia, kun päivän parhaimmillaan kuuluu olla. Päivä, joka muodostuu pienistä jokapäiväisistä, suunnittelemattomistakin asioista, rennosta olemisesta. Niistä tulee juuri sellainen lauantai, joka on ihan paras. Tänään oli sellainen päivä.

Rauhassa nautittu mukillinen aamukahvia. Lapset toipilaina, mutta jo hyvällä matkalla parantumaan. Aurinko, aurinko, aurinko!

Neulomista. Honey-villatakissa sain aloitettua toista hihaa. Tosin nyt jännittää,  riittääkö ihana silk mohair- lanka, huomasin vartalo-osaa neuloessani pitäneeni käsialan turhan löysänä, kuin peläten seitinohuen langan katkeavan. Sitähän se ei tee, mutta menekki tuntuu olevan suurempi kuin luulin. Äh, oma moka. Väri taitaa olla aika lailla lopussa monesta paikasta. No, vielä on toivoa, että se riittää (toivon).



Mies vinkkasi nähneensä aamulla laulujoutsenia lähipellolla. Kamera olalle ja katsomaan. Ajellessani mutkaista kylätietä, joka on niin tuttu, että jokaisen routavaurion paikankin tietää vaikka silmät kiinni muistin jälleen kerran, että pääkaupunkiseudulla tällaisessa melkein maalaispaikassa asuminen  on aika ainutlaatuista.

Sain ihmetellä lepäilevää laulujoutsenpariskuntaa.

Huomata, kuinka pajunkissat ovat ottaneet varaslähtöä ja loistavat kevätauringossa.  



Ihastella ylitalvista osmankäämiä.

Hakata halkoja niin, että käsiä kivistää, ihastella puun kauneutta.



Ja tutkia kevään merkkejä omassa puutarhassa. Katsokaa, meidän raparperi se siellä!


Ihanaa kevätpäivää kaikille, nautitaan!





perjantai 13. maaliskuuta 2015

Pikkulapasia irtohupulla

Tiedättekös, seitsemän-kahdeksanvuotiaiden tyttöjen keskuudessa kämmekkäät on-off- hupulla ovat aivan ehdoton tämän kevään juttu. Ehdottomasti. Ainakin omalla lähipiiriotannalla.

Oma tyttönen on näistä jutellut jo pidempään ja kun kummitytöltä tuli viime viikolla syntymäpäiviä varten tilaus, niin pistin toimeksi. Molemmille oma pari, tietty...

Koska en onnistunut löytämään tarpeeksi pieniä kämmekäsmalleja, tein mitoituksen sitten näille itse. Neuloin ensin omalle tytölle, koska käsi oli sopivasti sovitusmallina. Kirjasin silmukkamäärät sitten ylös, jotta ei seuraavia tumppuja varten tarvitse muistella, että mitenkäs se nyt menikään. (Vähänkös tästä olen ylpeä, harvemmin saan tuon osuuden tehtyä!)

Tein kämmekkäät, (viitseliäs neuloja tekaisee sormet helposti, mutta minä en tähän kunnioitettavaan joukkoon kuulu.) Siksi kämmekkäät. Ne on kivoja.

Oman tyttösen tumput tein Väinämöinen Sport-langasta, Kerän omasta väristä, jossa vuorottelevat keltainen, harmaa ja vaaleanpunainen. Raidoitin sen vaaleanpunaisella Tukuwoollilla. Tukuwool on melkoisen paljon ohuempaa kuin sport-vahvuinen väiski, mutta eipä tuo pikkutumpuissa haitannut. Tyttönen halusi molemmat ehdottomasti tumppuihin nähtyään messuostokset Wanhasta Satamasta. Yhden parin teen vielä pelkästä Väiskistä. Ja sukat.



Toiset kämmekkäät tein sitten Malabrigo Arroyosta. Kuva on otettu tärisevässä autossa (en kuitenkaan itse ajanut, sentään...) matkalla juuri niille synttäreille - siitä suhteellisen luokattomasti tärähtänyt kuva... Mutta ehkä tuosta kuitenkin saa käsityksen, millaiset niistä tuli. Ovat ihanan pehmeät, ja väri kaunis.


Ihanan nopeita neulottavia.

Poika toivoi omat, mutta "sellaiset normaalit, ei mitään irtohuppuja." Sopii. Kyllä niitä lankoja löytyy :)